Shroud of Turin Torinon käärinliina -teemanäyttelyn seminaari la 8.4.2017 klo 12-18
Torinon käärinliina -teemanäyttely 27.3.-17.4.2017
LehdistölleYhteystiedot
Shroud of Turin - Main image

Jeesuksen peppu todistaa!

Kotimaa24 blogi: 2.7. 2011 Juha Hiltunen

Hätkähtäkää ja hämmästykää! Tämä ei kuitenkaan ole huono puujalkavitsi eikä pilkkateksti, vaikka epäilemättä tästä seuraakin se, että jotkut verbaalineropatit eivät kykene vastustamaan kiusausta jatkaa tätä huomautusta mauttomuuksiin asti. Kyse on todellakin hämmästyttävästä havainnosta, johon häveliäisyyssyistä ei olla erityisemmin kiinnitetty huomiota. Sekä yksityiskohdasta, jonka kiusallisuus tekee siitä väärentämättömän todisteen hänestä oikeana ihmisenä. Tästä ”takapuolen” todistuksesta tarkemmin intron jälkeen.

Olen täällä ja muualla kirjoittanut paljon Torinon käärinliinasta ja siitä, miten nykytutkimus on kyennyt kaikin tähän tapaukseen soveltuvin menetelmin osoittamaan, ettei kyse ole väärennöksestä vaan aidosta artefaktista kahden vuosituhannen takaa, ja jonka pintaan on selittämättömällä tavalla piirtynyt anatomisesti oikeanlainen ruumiskuva edestä sekä takaa seemiläiseen rotutyyppiin kuuluvasta 30-40 vuotiaasta vankkarakenteisesta miehestä, joka on kokenut ankaran ruoskimisen ja teloitettu ristiinnaulitsemalla. Sen kaikki yksityiskohdat sopivat kirjalliseen dokumenttiin, jonka tunnemme Uutena testamenttina sekä sen neljänä evankeliumikertomuksena. Ne täsmäävät ja täydentävät toisiaan, etenkin evankeliumi Johanneksen mukaan, joka on silminnäkijäkuvaus tapahtumista paikan päältä. Koska näin on, voidaan Torinon käärinliinan todistusta verrata ja lukea niiden kera ikään kuin ”viidentenä evankeliumina”. Täten on ollut mahdollista muodostaa hyvin tarkka kuva siitä mitä Jeesukselle tapahtui kun hän kärsi, kuoli, haudattiin ja nousi kolmantena päivänä kuolleista.

Tämä kaikki on niin ”kovaa kamaa” etteivät monetkaan kykene tänä päivänä sulattamaan sitä. Huolimatta kaikista nykytieteen suomista todisteista, iso osa ihmisiä kieltäytyy hyväksymästä sitä, että tässä olisi tuo sama hautaliina jonka opetuslapset löysivät Pääsiäis-sunnuntaina ja mihin heidän Herransa Jeesus oli haudattaessa asetettu. Perätään vain lisää todisteita ja kun niitä annetaan, ne hylätään kepeästi ja vaaditaan lisää – loputtomiin. Valtaosa kategorisista kieltäjistä on niitä, jotka eivät tunne juuri pätkääkään Raamattua eivätkä ole Da Vinci koodia lukuun ottamatta ole lukeneet ainuttakaan kirjaa Jeesuksesta – saati että olisivat tutustuneet sindonologiaan edes kursorisesti. Koska torjunta jo lähtökohtaisesti on näin voimakas eikä mielikuvitus salli edes teoriassa tarkastella sitä mahdollisuutta, että mitä jos se olisi aito?; eivät mitkään todisteet milloinkaan riitä näille ihmisille. Näinhän Jeesus itsekin totesi, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät usko vaikka omin silmin näkisivät jonkun heräävän kuolleista. Kun asenne on tämä, syntyy kehäpäätelmiä, joita esim. internetfoorumilla usein kohtaa. Siihen liittyvät mm. seuraavat premissit. Koska Jeesuksesta ei ole varmaa historiallista tietoa evankeliumien ulkopuolella ja koska nekin on todennäköisesti kirjoitettu useita sukupolvia hänen väitetyn elinaikansa jälkeen, emme voi luottaa tähän dokumentaatioon. Johtopäätös: Torinon käärinliinan mies ei voi olla Jeesus, emmehän tiedä onko hän koskaan elänytkään ja sitä paitsi tällaisia rusikoituja ristiinnaulittuja oli pilvin pimein. Keskiajalla tehtailtiin valtavia määriä kirkollisia väärennöksiä. Radiohiiliajoitus sijoittaa käärinliinan keskiajalle. Johtopäätös: se on keskiaikainen väärennös, piste. Jos käärinliina olisi oikeasti aito, niin se olisi niin huikea uutinen, että se olisi kaikkien tiedossa. Johtopäätös: koska näin ei ole, niin se ei ole aito. Tällainen logiikka ja päättely on helppoa ja päästää pohtimasta syvällisemmin itse mysteeriä.

Koska on tarpeetonta ja turhauttavaa tarjoilla em. kategorisille skeptikoille yhä uusia todisteita ikään kuin poispilatulle prinsessalle, joka nenäänsä nyrpistellen joka tapauksessa ylimielisesti torjuu ne, mietin aivan toisenlaista tapaa herättää heidän – ja muidenkin asiasta kiinnostuneiden – huomio tähän muinaisesineeseen. Sillä tavoin, että se todella pakottaa miettimään syitä, asiayhteyttä ja tekemään kysymyksiä miksi ja miten tämä ja tuo on ollut mahdollista ja asetellen sen vieläpä niin banaalisti, että kuka tahansa kykenee sen ymmärtämään. Palatkaamme siis Jeesuksen peppuun, tai laajemmassa merkityksessä Torinon käärinliinan selkäpuolen kuvaan.

Jotta kuitenkin pääsisitte oikeaan tunnelmaan, niin lisään vielä yhden ajatusleikin. Kuvitelkaa olevanne kuvataitelija Saudi Arabiassa, sanokaamme Medinassa. Olette sitten kuuluisa tai vähemmän kuuluisa, sillä ei ole merkitystä. Päätätte sävähdyttää kertakaikkisesti maanmiehiänne kuvalla, jollaista ei olla aiemmin tehty. Työstätte sitä uutterasti suljetussa ateljeessanne pitkät ajat ja viette sen sitten julkisesti nähtäväksi. Kuva esittää alastonta Muhammedia edestä ja takaa. Tyrmistyksen huuto kiirii kansanjoukoissa, teidät otetaan kiinni ja….saatte kuvitella loput. Sama seuraisi, jos joku olisi saanut vihiä työstänne jo sen tekovaiheessa. Tiedätte hyvin uutisista, että nykyaikainenkin islamilainen kulttuurimiljöö muistuttaa joissakin maissa yhä Euroopassa keskiajalla vallinnutta uskonnollis-poliittista fundamentalismia. Analogia on aivan ilmeinen. Keskiajan Euroopassa vähänkään arveluttavat kuvat Jeesuksesta olisivat vieneet niiden taitelijat suoraan inkvisition tyrmään, kidutuspenkille ja polttoroviolle.

Jokseenkin kaikissa Torinon käärinliinan väärennösteorioissa on yhteistä se, että tutkimushuomio keskittyy etupuolen kuvahahmoon ja etenkin kasvoihin. Tämä on konventionaalista ja periaatteessa yksinkertaista, koska se näppärästi jättää huomioon ottamatta hankalammin selitettävän selkäpuolen ja ennen kaikkea etu- ja takaosan korrelaation. Sama yksinkertaistaminen on ollut käytäntönä myös melkein kaikissa kopioissa, joita Torinon käärinliinasta on sen tunnetun historian aikana tehty. Keskiajalla ainoastaan etupuolen kopiointi oli suorastaan säädyllisyyden sanelema sääntö: eihän tahdottu esitellä Kristuksen takapuolta. Koska poikkeus vahvistaa säännön, niin kerrottakoon, että on olemassa ns. Lissabonin kopio 1500-luvun alusta, jossa sekä etu- että selkäpuoli on kuvattu alastomina.

Kristillinen taidehistoria kautta aikain tuntee tuskin ainuttakaan kuvaa, jossa Jeesus olisi esitetty ruoskittuna muulle osalle kehoa kuin selkään, hartioihin, käsivarsille ja muutamin vihmoin myös ylävartalon etuosaan. Ainuttakaan kuvaa, jossa häntä olisi piiskattu myös alastomille pakaroille ei ole olemassa, eikä ylipäätään selkäpuolen alavartaloon reisiin ja sääriin. Kukaan ei edes osannut kuvitella, että niin oltaisiin voitu tehdä vanhalla-, keski-, ja uudella ajalla. Vasta postmoderni kokeileva taide löysi tämänkin erikoisuuden. Mikäli Torinon käärinliinaa väitetään keskiaikaiseksi taideväärennökseksi, pitää pystyä suorastaan tuulesta tempaamaan argumentti joka selittää miksi sen taiteilija oli menetellyt näin ainutlaatuisella ja absurdilla tavalla. Ja mikäli tässä jokin selitys keksittäisiin, täytyisi pystyä löytämään se itsetuhoinen motiivi, joka olisi pakottanut tietoiseen pyhäinhäväistykseen taide-esityksessä, josta tuomio oli ankarin mahdollinen. Ja jos tästäkin kyettäisiin ilmaveivilöimään meriselitys, täytyisi osata selittää sen seitsemänkymmentä aspektia tästä korkealuokkaisesta työstä, dimensiot, jotka vasta moderni teknologia on kyennyt näkemään; ja nimenomaan näkemään erikoisinstrumenttien, kuten mikroskooppien ja tietokoneiden avulla.

Kaikki suuret ja vähemmänkin suuret taitelijat omaavat ison egon. Taidetöitä jos mitä tehdään katseltavaksi ja ihailtavaksi. Ellei kukaan niitä näe, on taitelija onnettomista onnettomin. On täysin inhimillisen psykologian vastaista väittää, että Torinon käärinliinan kaltainen ”kaikkien aikojen mestariteos” olisi tehty vain huijaamaan satoja vuosia omaa aikaansa myöhempien polvien ihmiskuntaa, kun valtavan paljon vähemmälläkin panostuksella tällainen työ olisi tuottanut tekijälleen elinaikanaan ylivertaista mainetta ja mammonaa.

Torinon käärinliina keskiaikaisena taidemaalaustyönä on teoria, joka vuotaa kuin seula eikä kestä mistään liitoksestaan. Forensinen, kemiallinen ja taidehistoriallinen syväluotaus ei ole havainnut ainuttakaan merkkiä siitä, että kyseessä voisi olla maalaus. On sanoinkuvaamatonta jääräpäisyyttä ja vähäjärkisyyttä rimpuilla tätä tietoa vastaan. Tarkastelkaamme siis toista väärennösteoriaa, joka nojaa hieman etevämpiin perusteisiin. Se on primitiivisen valokuvan teoria eli ns. camera obscura – menetelmällä toteutettu kuvajainen. Tunnetuimman teesin mukaan kuuluisa yleisnero Leonardo da Vinci tuotti tällä tekniikalla Torinon käärinliinan. Niin näppärältä ja jopa uskottavalta kuin se maallikoista tuntuukin, on tämä teesi rakennettu pitkälti Prokustreen vuoteeksi, jossa faktoja on jouduttu venyttämään niin että idearakenne vaikuttaisi edes joltisestikin loogisena kokonaisuutena. Tässäkin, niin kuin maalaushypoteesissa, on kätevästi jätetty huomioimatta hankala selkäpuoli. On esitetty kuinka Leonardo tai joku muu taituri heijastaa esiin ainoastaan etupuolen kuvajaisen, sivuuttaen sen tosiasian, että käärinliinakangas on yhtenäinen liki 4,5 metriä pitkä tekstiili. Siinä ei ole leikkaus- eikä ommelsaumaa, mikä kielisi mahdollisesta etu- ja selkäkuvan erillisestä työstämisestä. Koska etu- ja selkäkuva korreloivat anatomisesti oikein keskenään ja vieläpä niin, että post mortem – verenkuvat täsmäävät molemmissa painovoimalain säätelemän virtausvuon mukaan realistisesti, on ehdottomasti edellytettävä, että hypoteettinen camera obscura – testi ja toimenpide täytyi tehdä kokopitkä kangas levitettynä joko vertikaalisesti tai horisontaalisesti. Näin tämä testi vaikeutuu huomattavasti ja on ymmärrettävää, etteivät tämän teorian esittäjät ole vaivautuneet ratkaisemaan tätä ongelmaa. Jo yksinomaan tästä lähtökohdasta on katsottava camera obscura – hypoteesi täysin hyödyttömäksi spekulaatioksi, koska koe ei täytä yksi yhteen analogiana sitä mihin sillä on tarkoitus verrata. Sitä paitsi, jos Torinon käärinliinan kuvahahmo olisi todellakin toteutettu tällä tekniikalla keski- tai uudella ajalla, on yhtä varmaa kuin em. maalaushypoteesissakin että se olisi tehty kuvaamaan ainoastaan ruumiin etuosaa. Sellaisena se olisi juuri ja juuri saattanut tulla hyväksytyksi Jeesuksen vainajakuvana, vaikka sen täydellinen alastomuus olisi epäilemättä hätkähdyttänyt monia. Miksi siis vaivautua tuottamaan sen lisäksi hyvin hankalasti edelliseen yhdistettävä selkäpuolenkin kuva, jossa jopa ”pyhä peppukin” olisi paljastettuna? Sellaista ei voisi missään julkisesti näyttää ja niin kuin edellä totesimme, tekijä olisi mieletön, koska tuomitsisi itsensä kuolemaan ja niin kuin tuolloin epäilemättä uskottiin, myös kadotukseen.

Torinon käärinliinan selkäpuoli on erikoisuus joka ei istu loogisesti ainoaakaan hypoteesiin, joka pyrkii selittämään, että tämä kuvajainen on syntynyt keinotekoisena taideteoksena. Sen tekee ymmärrettäväksi vain ja ainoastaan se ilmiselvä asia, että kyse on oikeasta hautaliinasta johon on tahattomasti painautunut aivan oikean ihmisruumiin kuva. Kun tämä käy selväksi, alkavat jatkokysymykset vastauksineen. Ne vievät suoraan Golgatalle ja sen jälkeen tyhjään hautaan. Tämän tien osannevat arvata nekin, jotka niin vimmatusti vastustavat kaikkea mikä voisi johtaa tähän suuntaan. Mikä siinä sitten on niin pelottavaa? Sanoihan Jeesus meille suoraan: älkää peljätkö, tulkaa minun tyköni!