Shroud of Turin Torinon käärinliina -teemanäyttelyn seminaari la 8.4.2017 klo 12-18
Torinon käärinliina -teemanäyttely 27.3.-17.4.2017
LehdistölleYhteystiedot
Shroud of Turin - Main image

Miksi me emme uskalla katsella Jeesusta kasvoista kasvoihin?

Kotimaa24 blogi: 29.3. 2011 Juha Hiltunen

Meidän aikamme on historiaan, uskontoon ja perinteisiin suhtautumisessaan skitsofreeninen. Moni menneisyyden näkemys on kaikkea muuta kuin tasapainossa ja vaihtaa perspektiiviä traditionaalisen ja radikaalin välillä sosiopoliittisten tuulten ja trendien mukaan vailla mitään nähtävillä olevaa järkiperää ja logiikkaa. Suurelta osin tätä hullunmyllyä pyörittää postmodernistinen eetos ja sen avantgardistinen angsti, missä mikä tahansa saadaan kyseenalaistaa mitenkuten ja milloin tahansa.

Toisaalta uskomme ns. kovaan tieteeseen (science) ja sen mitattaviin konkreettisiin tuloksiin ja loogisesti johdettuihin teorioihin. Puhutaankin ”tiedeuskosta”, joka näyttää suurimmalla osalla länsimaisista ihmisistä korvanneen perinteisen uskontopohjaisen maailmankuvan. Moderni ihminen toimii kuitenkin tässäkin suhteessa skitsofreenisesti. Kun traditionaaliset ”suuret kertomukset” on hylätty myyttiseen menneisyyteen kuuluvina, jää jäljelle suuri eksistentialistinen aukko, mitä mitkään tieteen teoriat eivät kykene täyttämään. Niinpä nämä ihmiset etsivät ”uskonsa” vaikka kiven silmästä ja päinvastoin kuin heidän ”tiedeorientoitunut” järkensä käskisi tekemään, he ovat valmiita hyväksymään minkä tahansa mitenkuten ja milloin tahansa. Moni löytää ”jumalansa” virtuaalimaailmasta, joka vie pois arjen ongelmista ja ahdistuksesta siinä missä mietiskely luostarissa tai kuljeskelu keväisessä metsässä. Vastaavasti tehdään paluuta pakanauskontojen pariin, harrastetaan wiccaa, taroteja ja spiritismiä. Kyberuniversumista saatetaan etsiä ufoja ja eräänlaisia ”humanoidijumalia”, joiden viehätys nousee populaarikulttuurin science-fictionista. Toiset hylkäävät kategorisesti kaiken henkisyyteen liittyvän ja miltei hammasta purren tunnustavat ateismia. Sen tunnustuksellinen piirre vain on eksistentialistinen pako, koska pitäytyminen yksinomaan ”tiedeuskon” varassa, on osoittautunut säikeittäin tietoisuuteemme avautuvien yhä uusien ”tieteellisten mysteerien” edessä avuttomaksi ideologiaksi.

Maailmassa on tasan yksi objekti, jossa ns. kova tiede ja perinteinen uskonto kohtaavat, vieläpä täysin harmoniassa keskenään. Kyse on Torinon käärinliinasta, johon on mystisellä tavalla painautunut alaston vainajakuva ja jonka uskotaan kuuluneen Jeesus Kristukselle. Tätä katolisen kirkon arvokkainta pyhäinjäännöstä näytetään julkisuudessa hyvin harvoin. Viimeksi näin tapahtui 2010 ja sitä kävi katsomassa ja kunnioittamassa yli 2 miljoonaa ihmistä eri puolilta maapalloa. Suurimmalle osalle näistä kävijöistä oli itsestään selvää se, että kyseessä on aito reliikki kahden vuosituhannen takaa ja että se todistaa hätkähdyttävällä tavalla pienimpiä yksityiskohtia myöten niistä kärsimyksistä, joita Jeesus evankeliumien kertoman mukaan koki. Viime vuosikymmenien aikana moderni tiede onkin onnistunut huomattavasti ja aivan yhtä hätkähdyttävästi valottamaan sen mysteeriä. Eli, voisiko kyseessä todellakin olla itsensä Jeesuksen hautaliina?

Vähän runsas kaksi vuosikymmentä sitten Torinon käärinliinalle tehtiin radiohiiliajoitus. Tämä oli yksi monista sille tehdyistä ”kovan tieteen” testeistä, mutta kaikista muista poiketen sen merkitystä on julkisessa keskustelussa voimakkaasti korostettu. Puhtaasti tieteellisestä näkökulmasta tarkastellen tässä arvopainotuksessa vallitsee kuitenkin suuri epäsuhta, sillä tuo ajoitustulos ei korreloi muiden ja paljon lukuisimpien käärinliinalle tehtyjen testien kanssa. Toisin sanoen, niiden kesken vallitsee ristiriita, joka missä hyvänsä muussa tapauksessa invalidisoisi sen testituloksen, joka olennaisesti poikkeaa muusta ja vallitsevasta evidenssistä. Näin ei kuitenkaan menetellä Torinon käärinliinan tapauksessa, mikä on hyvin mielenkiintoista. Vielä mielenkiintoisemmaksi tämän tapauksen tekee kuitenkin se, että aivan viime vuosina on epäämättömien todisteiden kautta voitu osoittaa, että radiohiilitestitulos oli kuin olikin invalidi, mutta tämän tosiasian hyväksyminen ja hyväksymättömyys on puolestaan johtanut vieläkin kummallisempiin reaktioihin. Kaikki tämä todistaa - joka tapauksessa - että tämä objekti ei jätä ketään kylmäksi. Se koskettaa aivan yhtä paljon asennetasolla niin ateisteja kuin uskovaisia ja kaikkia siltä väliltä.

Tällä hetkellä valtaosa asiantuntijoista pitää Torinon käärinliinaa aitona juutalaiseen kulttuuriin kuuluvana hautavaatteena aivan ajanlaskumme alusta. Yksikään toinen hautavaate tai mikään muukaan pyhäinjäännös ei ole sen kaltainen. Se on kategorisesti aivan ainutlaatuinen menneisyyden esine. Sen vainajahahmo vastaa anatomialtaan täydellisesti seemiläiseen rotuun kuuluneen nuorehkon miehen kuvaa. Ruumiinvammojen patologia on yksi yhteen niiden lähdetietojen kanssa, jotka kertovat roomalaistyyppisestä kapitaalirangaistuksesta, johon kuului ankara ruoskiminen ja teloitus ristiin naulitsemalla. Näiden lisäksi häntä on kohdeltu hyvin poikkeuksellisesti: päässä on ollut piikikäs lakki (”orjantappurakruunu”), oikea kylki on puhkaistu (keihäällä) 5-6:nnen kylkiluun kohdalta eikä hänelle olla suoritettu crurifragiumia (sääriluiden murskaamista kuoleman jouduttamiseksi). Viimeksi mainitut toimenpiteet onkin tehty historiassa ainoastaan yhdessä tunnetussa tapauksessa, josta Johanneksen evankeliumi on välittänyt meille silminnäkijäkuvauksen. Siis Jeesus Nasaretilaisen teloituksessa.

Meillä on näin ollen kaikki syyt olettaa, että Torinon käärinliina on juuri se sama liina, jonka rikas neuvosmies Joosef Arimatialainen hankki ja joka kaksi vuorokautta Jeesuksen kuoleman jälkeen löydettiin hänen tyhjän uurnahautansa syvennyksestä siten miten Johanneksen evankeliumi on kuvannut. Viime vuosien tutkimukset ovat yksitotisesti vahvistaneet, ettei kyse ole väärennöksestä millään käsitettävissä olevalla menetelmällä. Vuoden 1988 radiohiiliajoitus tehtiin vahingossa tai tarkoituksella kulmauksesta, joka on silminnähdenkin yksi rispaantuneimmista ja likaisimmista koko kankaalla ja jonka on voitu osoittaa olevan paikkakorjatun keskiajalla. Mikäli kyseessä olisi mikä tahansa muu objekti – ja tämä on jo sindonologinen klishee – murto-osa siitä tieteellisestä aineistosta, joka tukee nykyisin sen aitoutta, olisi riittävä niin tieteelliseksi kuin juridiseksi todistukseksi tälle seikalle. Se huomioarvo, jonka Torinon käärinliina ja sen tutkimus on viime vuosina saanut on jotain erityistä. Se olisi vielä paljonkin suurempaa, ellei media ja yleinen mielipide haraisi niin paljon vastaan noiden tutkimustulosten hyväksymisessä. Tämä on paradoksaalista, koska nykypäivänä on kaikkien ulottuvilla kotitietokoneen äärellä aivan valtava tietomäärä siitä. Vuosittain ilmestyy maailmalla parikymmentä uutta kirjaa aiheesta ja kahdessa vuosikymmenessä on tullut jo yli 500. Torinon käärinliinaan (Shroud of Turin) liittyvien internetsivujen määrä on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti. Vuonna 2005 aloittaessani aktiivisesti tämän aiheen tutkimuksen, nettisivuja oli n. 50 000. Kirjani Valokuva Jeesuksesta (?) (2009) ilmestyessä niitä oli n. 800 000. Tällä hetkellä – vain puolitoista vuotta myöhemmin – määrä on käynyt jo yli 8 miljoonan! Kiinnostus aihetta kohtaan on siis valtavaa, vaikka maallikko ei voi sitä nähdä hyperturboinfomarkkinoidemme valtameressä.

Mistä johtuu kuitenkin se, että suhteellisen harvat edelleenkin ovat valmiit hyväksymään ajatuksen Torinon käärinliinan aitoudesta? Hyperskeptismi sen suhteen kärsii eräänlaisen paranoidisen skitsofrenian syndroomasta, jonka argumentaatio nojaa hätkähdyttävään epäloogisuuteen olemassa olevan tutkimusaineiston tulkinnassa ja kritiikin kohdentamisessa. Ensinnäkin vallalla on yleinen käsitys, että katolinen kirkko, uskovaiset ja kristityt tutkijat muodostavat jonkinlaisen monoliittisen konsensuksen julkilausumineen, joissa ehdoin tahdoin pyritään todistelemaan tämän artefaktin aitoutta. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Hullunkurisinta tässä näkemyksessä on nimittäin se, että asia on täsmälleen päinvastoin! Ateistit, skeptikot ja kriittisimmätkään sen aitoutta vastustavat tahot eivät osaisi olla niin tyrmääviä torjunnoissaan kuin mitä kirkon ja joidenkin uskovaisten ryhmien piiristä sen suhteen esitetään. Tämä on pätenyt kaikkialla siitä lähtien kun Torinon käärinliinan tieteellinen tutkimus alkoi, eli jo toista sataa vuotta.

Entäpä nämä skeptiset ryhmät keskenään? Tämä onkin ilmiönä aivan yhtä mielenkiintoista. Heillä kullakin on oma suosikkiteoriansa miten Torinon käärinliina on väärennetty, mutta he eivät ole löytäneet juuri mitään yhteistä säveltä. Päinvastoin, kun jonkin ryhmän kirjallinen tuotos putkahtaa hyvän mediahuomion saattelemana markkinoille, idean myymisen ja rahastamisen motiivi käy kyllin selväksi jo siitä millä tavoin näissä kirjoissa teilataan muiden aiemmin esittämät väärennös-teoriat. Sindonologit seuraavatkin tätä mielenkiinnolla sivusta vähän samaan tapaan kuin sotapäällikkö, joka näkee vihollisjoukkojensa ryhtyneen tappelemaan keskenään. Käärinliina-skeptikkojen tarvitsisi vain lukea nämä teokset niin kävisi selväksi, ettei yksikään näistä teorioista kestä todellisten faktojen tulitusta, koska ne tukahtuvat mahdottomuuteensa jo omien leiriensä kipunoista.

Jeesus Nasaretilaisen historiallisuutta ei nykyisin kukaan asioihin perehtynyt, järkevästi suhtautuva ja avoimin mielin maailmaa tarkasteleva ihminen käy kiistämään. Asiantuntijoista ja tutkijoista puhumattakaan. Se olisikin järjetöntä, koska yhdestäkään historian henkilöstä ei ole kahdessa vuosituhannessa kertynyt yhtä järisyttävän massiivista asia-aineistoa kuin hänestä. Kukaan ei ole mullistanut maailmanhistoriaa yhtä perusteellisesti eikä kukaan ole onnistunut kasvattamaan kannattajiensa joukkoa yhtä valtavaksi. Torinon käärinliina todistaa hänen historiallisesta kuolemastaan täsmälleen sillä tavoin kuin aikalaislähteet ovat sen meille välittäneet. Käärinliinan miehen fysiopatologia on järkyttävän yksityiskohtainen todistus yhdestä julmimmista kuolintavoista jonka ihmiskunta tuntee. Aivan uusimmat tutkimukset antavat yhä hätkähdyttävämpää tietoa mm. tästä. On voitu lähes täsmälleen laskea kuinka monta ruoskaniskua on lyöty ja minkälaisia instrumentteja käyttäen. Niiden jäljiltä vahvimmankin miehen täytyisi olla kuollut. Miten on mahdollista, että juuri tätä miestä on lyöty kovemmin kuin ketään koskaan? Miten on mahdollista, että hän selvisi siitä henkihieverissä kuollakseen vasta ristillä? Väistämättä nousee tutkijan mieleen tämän todistuksenkin edessä, ettei kyseessä ollut tavallinen mies. Hänen kestokykynsä on ollut yli-inhimillistä. Käärinliina todistaa, että lähes koko hänen alaston kehonsa on piiskattu vereslihalle, paikoin luita myöden - kirjaimellisesti jauhelihaksi. Pahinta jälkeä on aikaan saanut roomalainen flagrum, kolmisiimainen nahkapiiska, jossa on ollut lyijypalloja, teräviä luunpaloja ja kenties metallikoukkujakin. Ne, jotka ovat nähneet Mel Gibsonin elokuvan Passion of the Christ (2004) saavat käsityksen asiasta. Vastoin yleistä kritiikkiä elokuvan väkivaltaa kohtaan, tässä suhteessa uusimmat todistukset tukevat sen antamaa mielikuvaa tapahtumista.

Kun menemme ottamaan verikokeen ja kuuntelemme lääkärimme selostusta laboratoriotuloksista, me varauksettomasti uskomme häntä, eikö totta? Kun poliisi pysäyttää meidät ylinopeudesta ajettuamme tutkaan, emme hevin lähde väittelemään siitä mikä oli ajonopeutemme, vai kuinka? Kun luemme margariinipaketin kyljestä sen grammakohtaista tuoteselostusta, emme epäile etteivätkö määrät pidä jotakuinkin paikkansa, emmehän? Kaikissa näissä tapauksissa me luotamme asiatuntijapiirien ja ammattilaisten antamaan informaatioon, jotka nojautuvat ns. kovien tieteiden tuloksiin. Olemme siis ”tiedeuskovaisia”. Mistä kuitenkin johtuu, että tämä logiikka ei pädekään tapauksessa Torinon käärinliina? Tämä ei koske yksinomaan tavallisia ihmisiä ja maallikoita, vaan aivan todellisia asiantuntijoitakin. Tosin useimmat asiantuntijat ovat tässä tapauksessa sellaisia, joiden ekspertiisi on aivan muilla alueilla kuin sindonologian monitieteellisellä kentällä. Monien kohdalla logiikka vippaa oikein häränpyllyä elleivät kategorisesti kiellä koko ongelman pohdintaa.

Sitten on aina ollut enemmistö niitä, jotka kovien tieteiden eri sektorien edustajina ja ammatillisesta perspektiivistään ovat kiinnostuneet tarkastelemaan Torinon käärinliinaa kriittisesti, mutta avoimin mielin koko sen suoman materiaalin edessä. Hyvin moni näistä on ollut agnostikko ja jopa ateisti, joten minkäänlainen vedätys uskonnolliseen suuntaan ei ole tullut kysymykseen. Jokseenkin jokainen heistä on kokenut sen autenttisuuden kuka minkin tieteellisen osa-alueen valossa. Anatomit ovat allekirjoittaneet sen vainajahahmon todenmukaisuuden, patologit ovat nähneet väärentämättömän kuvan julman väkivaltarikoksen uhrista, kemistit ovat hämmästelleet sen aitoa piinatun henkilön verenkuvaa ja niin edelleen. Epäuskomme siitäkin huolimatta, että Torinon käärinliina on kiistatta perusteellisimmin, monipuolisimmin ja pitkäkestoisimmin tutkittu menneisyyden objekti, joka on olemassa. Toisin sanoen, sen kohdalla mikään todiste ja mikään määrä todisteita ei tunnu riittävän. Miksi?

Torinon käärinliina haastaa älykkyytemme ja logiikkamme, niin sanotaan. Tämä on varmaankin yksi syy kategoriseen yleiseen skepsismiin sen suhteen. Koska siinä kiistatta kohtaa tykisti niin tiede kuin uskonto, joutuu nykyihminen ymmälleen. Se jakaakin täysin mielipiteitä. Viime vuosikymmeninä on kaikissa länsimaissa jokseenkin vakiintunut sellainen asenneasetelma, että n. 60% pitää sitä aitona ja n. 40% ei. Näin myös meillä Suomessa. On luultavaa, että epäilijöiden määrä tästä jonkin verran vähenee lähivuosina, tuskin kovin paljon, sillä Torinon käärinliinan todistuksen edessä on paljon pelissä. Jos sen aitouden hyväksyy ja tutustuu siitä koskevaan monipuoliseen tutkimusaineistoon, tulee väistämättä ottaneeksi kantaa myös sen uskonnollisiin indiiseihin. Nämä nimittäin ovat myös luettavissa suoraan käärinliinalta, ei ainoastaan kärsimyksen fysiopatologia. Tämä epätavallisen rankasti piinattu mies nimittäin kirjaimellisesti katosi niiden sisältä ennen kuin ruumis oli alkanut mädätä. Mikroskooppi ei paljasta pienimpiäkään jälkiä siitä, että ruumis olisi materialistisesti irtaantunut tai irrotettu kääreistään. Ainoa fysiikan lakien mukainen selitys onkin, että ruumis jollakin tavoin dematerialisoitui. Toisin sanoen, ”Ylösnousi”. Tällä kohden ja näiden todisteiden edessä viimeistään punnitaan lopullinen asenne Torinon käärinliinaa kohtaan. On nimittäin niin, että ei voi yksinomaan hyväksyä tieteen antamaa fysiopatologista materiaalia ja jättää em. jälkimmäinen olemuspuoli käärinliinan todistuksesta huomioimatta. Kyse on ainutlaatuisesta ja ihmeellisestä kokonaistodistuksesta, jota on aiheellisesti kutsuttu jopa Viidenneksi evankeliumiksi.

Miksi emme siis uskalla katsella Jeesusta kasvoista kasvoihin? Yhtä aiheellisesti kuin sitä on kutsuttu ”Viidenneksi evankeliumiksi” on sitä myös sanottu ”Valokuvaksi Jeesuksesta”. Käärinliinan miehen kasvojen ilme on käsittämättömän levollinen – sanoisimmeko anteeksi antava – huolimatta siitä infernaalisesta kärsimyksestä mitä tämä henkilö on joutunut kokemaan. Nuo kasvot ovatkin vanginneet kautta aikojen kaikki sen nähneet, niin, että syntyi yleisesti hyväksytty ikonografinen malli siitä miltä Jeesus on eläissään näyttänyt. Myös käärinliinan historialliset reitit Jerusalemista Edessan ja Konstantinopolin kautta Eurooppaan on vastikään löydettyjen dokumenttien nojalla kyetty yhtä selkeämmin kartoittamaan. Näin ollen sen liki 2000-vuotinen historia itsessään todistaa sen aitoudesta. Kaikki sopii yhteen niin täydellisesti, että kysyy hämmästellen ”eikö tämä ole liian hyvää ollakseen totta?” Näin on ja näin on ilmeisestikin tarkoitettu. Torinon käärinliinan säilyminen nykypäivään on vain yksi sen monista ihmeistä. Eikö se siis saisi olla totta?

Monille tämän pohtiminen on aivan liikaa. Se nimittäin voisi johtaa suureen määrään lisäkysymyksiä ja aikaansaisi henkilökohtaisen maailmankuvakriisin, kenties jopa romahduksen. Yleisellä tasolla seuraamukset voisivat olla mullistavampia kuin mitkään vallankumoukset joita nykyjäänkin seuraamme televisiosta. Maailmanrauha voisi järkkyä pahemman kerran, jos länsimaat tunnustaisivat yhä vahvemmin kristinuskon oikeellisuutta vaikkapa Torinon käärinliinan todistukseen nojaten. Luultavasti viimeksi mainitusta syystä katolinen kirkko on ollut verraten pidättyväinen ekumeniaan nojaten sen ehdottoman aitouden tunnustamisessa. Media pelkää leimautumista, samoin kuin useimmat yksilötkin. Kaikesta tästä huolimatta ja kaiken tämän uhalla Torinon käärinliina on olemassa juuri sellaisena kuin nykytiede parhaimpien menetelmiensä kautta on sen arvioinut: aitona, historiallisen Jeesus Nasaretilaisen hautaliinana, joka ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin sekä Ylösnousi Juudean Jerusalemissa Pääsiäisenä vuonna 30.