Shroud of Turin Torinon käärinliina -teemanäyttelyn seminaari la 8.4.2017 klo 12-18
Torinon käärinliina -teemanäyttely 27.3.-17.4.2017
LehdistölleYhteystiedot
Shroud of Turin - Main image

Tiedämmekö miltä Jeesus näytti?

Juha Hiltunen, julkaistu Turun Sanomissa 2011

Evankeliumeissa ei ole mitään kuvauksia Jeesuksen ulkonäöstä. Varhaisimmat katakombeista tavatut maalaukset esittävät hänet yleensä parrattomana nuorukaisena tai antiikin jumalien kaltaisena lyhythiuksisena heeroksena, joka on äärimmäisen etäällä juutalaiseen kulttuuripiiriin kuuluneesta historiallisesta henkilöstä. Kuitenkin se, ettei meillä ole kuvia eikä patsaita vanhan ajan juutalaiseen kulttuuripiiriin kuuluneesta henkilöstä, ei ole  kummallista. Toisin kuin Egyptin faaraot, Persian suurkuninkaat ja monet muut muinaisen Lähi-Idän hallitsijat, eivät Isaelin kuninkaat koskaan antaneet hakkauttaa kuviaan voittoreliefeihin tai veistättää niitä patsaiksi. Tämä johtui Vanhan Testamentin laista, joka sanoi (2. Moos. 20:4):  ” Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat maan alla.”

Jeesuksen ensimmäiset seuraajat ja koko alkuseurakunta ainakin ensimmäisellä vuosisadalla oli voimakkaasti juutalaisvaikutteinen. Tämä epäilemättä sai aikaan sen, ettei Jeesuksesta voitu edes ajatella tehtävän mitään muotokuvaa. Se miltä hän oli eläissään näyttänyt, saattoi välittyä ainoastaan suullisen perimätiedon kautta ja näinkin vain satunnaisesti. Joillakuilla seurakunnilla tuo tieto vastasi mitä luultavimmin myös todellisuutta. Tämä saattaa selittää sen, että silloin kun pakanakristillisyydestä tuli Etu-Aasiassa ja muualla Välimeren ympäristössä kristinuskon vallitseva muoto toisen vuosisadan puolivälistä lähtien, alkoi siellä täällä ilmestyä kristillistä taidetta, missä kuvattiin Jeesuksen elämän erilaisia tapahtumia sekä häntä itseään. Katakombit ovat eräs merkittävimpiä lähteitä siitä kertomassa. Vaikka vallitseva varhaisin Jeesuskuva on edellä esitetyn kaltainen (nuorukainen ja antiikin sankari), on hämmästyttävää löytää joitakuita kuvia mitkä täysin vastaavat tuntemaamme klassista Jeesusta, jolla on pitkät hiukset ja kokoparta. Niitä esiintyy yksittäin hyvin etäällä toisistaan suuren Rooman imperiumin alueella, joskin idässä hieman enemmän. Näinkö niiden seurakuntien perimätieto, jossa alkuperäinen Jeesuksen ulkomuoto oli pysynyt tiedossa, konkretisoi sen lopulta taiteessaan? Hyvin luultavasti.

Kristinuskosta tuli Rooman valtionuskonto 300-luvun lopulla. Tässä vaiheessa kuva Jeesuksesta oli jo selvästi yhtenäistynyt. Parraton nuorukainen ja antiikin kulttuurisankari alkoi olla harvinaisuus sen kuvan rinnalla, joka sittemmin on vakiintunut jopa normiksi. Ilmeisesti kirkkoisien  tutkimusten ja seurakunnissa lisääntyneen interaktion seurauksena historiallisen Jeesuksen muotokuva kävi yhä selkeämmäksi. Länsi-Rooman tuhouduttua kansainvaellusten myllerryksessä 400-luvulla, tuli Itä-Roomasta eli Bysantista kristikunnan tärkein linnake. Samaan aikaan kun se saavutti suurimman territoriaalisen levinneisyytensä keisari Justinianus I Suuren aikana (527 – 565), levisi kaikkialle yksi standardoitu muotokuva Jeesuksesta. Se painettiin rahoihin, maalattiin ikoneihin ja kaiverrettiin reliefeihin. Tämä parrakas, pitkätukkainen Jeesus muistuttaa hämmästyttävällä tavalla sitä miehenkuvaa, joka on Torinon käärinliinassa ja joka on vakiintunut sittemmin yleiseksi normiksi. Mitä oli tapahtunut?

Justinianus Suuren valtakunnan itäisessä provinssissa käytiin ankaraa sotaa persialaisia vastaan. Yksi kaupunkilinnake oli sillanpääasemassa torjumassa idästä tulevaa hyökkäystä: Edessa. Vuonna  544 sen puolustajat onnistuivat vain vaivoin torjumaan ylivoimaisen hyökkäyksen, niin, että persialaisten valtava piiritysarmeija luopui sen valtausyrityksistä. Tämän sanottiin tapahtuneen ihmeellisen Kristus-kuvan ja reliikin avulla, joka heillä oli hallussaan. Siitä tuli välittömästi kuuluisa koko Lähi-Idässä ja Edessaan syntyi ikonimaalareiden kilta, jotka alkoivat levittämään sitä eri tahoille Bysantin valtapiiriä. Tuota kuvaa kutsuttiin ”Ihmiskäsin tekemättömäksi muotokuvaksi” Jeesuksesta. Sen kasvot ovat samat kuin ne, jotka näemme Torinon käärinliinalla. Tätä traditionaalisen Jeesuskuvan varhaista kukoistusaikaa ehti kestää noin 180 vuotta, kunnes ikonoklasmin eli kuvairaaston aika pyyhkäisi yli Itä-Rooman kirkon. Lähes kaikki Jeesus-kuvatkin tuhottiin. Ainoastaan tämä Edessan alkuperäinen kuva ja osa sen kopioista säästyivät. Miksi? Niillä oli puolustuksenaan ”ihmiskäsin tekemättömyys” ja tämä lopulta osoittautui niin päteväksi perusteeksi, että koko ikonoklasmi lopetettiin. Sen seurauksena Jeesusta ei enää saanut kuvata millään muulla tavoin kuin minkä tämä ”käsin tekemätön” malli hänen itsensä antamanaan välitti.

Bysantin pääkaupunkiin Konstantinopoliin haluttiin koota kaikki mahdollinen pyhäinjäämistö mitä Pyhältä Maalta ja muualta voitiin haalia. Vain kaikkein himotuinta eli Edessan ihmeellistä kuvaa ja kangasta ei saatu sinne kuin väkipakolla. Edessa oli liitetty kalifaattiin, joten edessä olivat sotatoimet.  Niinpä tämä edellytti sotatoimia. Bysantin piiritysarmeija ilmestyi uhkaavana Edessan muurien eteen. Käytiin kiivaita neuvotteluja. Lopulta Edessa luopui arvoesineestään suurta korvausta vastaan ja Bysantin taivuttua eräisiin diplomaattisiin myönnytyksiin. Pyhäinjäännös tuotiin Konstantinopoliin 15. elokuuta 944. Siitä on olemassa varhainen ikonikuva, missä on pitkä kangas ja siinä Jeesuksen muotokuva. Lisäksi on säilynyt kirjallinen messudokumentti, jossa sitä on kuvattu. Molemmat sopivat täydellisesti Torinon käärinliinaan.

Torinon käärinliinan tieteellinen tutkimus alkoi vuonna 1898 kun siitä oli otettu ensimmäiset valokuvat. Ne osoittautuivat maailman sensaatioksi ennen muuta siksi, että ne olivat kummallisimmat valokuvat mitkä oli koskaan otettu. Niissä näkyvä henkilöhahmo tuli nimittäin luonnollisena positiivina näkyviin vasta sitten kun kuva oli negatiivi. Se näytti ponnahtavan tasostaan kuin hologrammi ja oli hämmästyttävän ”elävä”, vaikka esitti vainajaa. Sen ensimmäiset tutkijat olivat ns. kovien tieteiden edustajia, joukossa jopa ateisteja, jotka totesivat sen aidoksi ja väärentämättömäksi. Kirkko sen sijaan kiisti sen aitouden jyrkästi. Tämä trendi on jatkunut lähes nykypäiviin saakka. Toisin kuin yleisesti luullaan, sen aitouden vastustajat ovat enimmäkseen kirkon piiristä ja uskovaisia, kun taas aitouden puolustajat edustavat lukuisia eri tieteen aloja, joilla on välineet tarkastella sitä kylmän kriittisesti ja tuoda esiin tulokset ilman vetoa puoleen tai toiseen. Viime vuosien aikana tämä kehitys on entisestään kiihtynyt. Internetsivujen määrä on kohonnut kaikkien aikojen huippuunsa – 9 miljoonaa. Näin ei voisi olla, ellei sen yleisessä arvioinnissa ja suhtautumisessa olisi tapahtunut olennaista muutosta. Muutoksen vektori on helposti todettavissa viime aikojen tieteellisiä tuloksia tarkastellessa. On käynyt epäämättömän selväksi, ettei sen vainajakuvaa olla voitu tuottaa millään inhimillisesti ajateltavissa olevalla menetelmällä. Se ei ole väärennös, joten se on aito. Se sopii kaikilla aksioomilla ainoastaan yhteen tapaukseen historiassa: Jeesus Nasaretilaiseen, joka teloitettiin juuri niin kuin se todistaa Pääsiäisenä lähes kaksi vuosituhatta sitten.

Torinon käärinliinasta on usein todettu, että se on ”Valokuva Jeesuksesta”. Uusimmat tutkimusmenetelmät paljastavat siitä yhä tarkempia yksityiskohtia. Sen ”syvyysulottuvuus” onkin yhä suurempi tieteellinen mysteeri. Digitaalinen kuvankäsittely, jossa eliminoidaan kankaan aikojen kuluessa kokemat vauriot, restauroidaan perifeerisesti himmentynyttä vainajakuvaa ja suoritetaan eräänlainen ”pesu”, tuovat esiin kuvan sellaisena kun se oli alun perin syntyessään. Tulos on vähintäänkin yhtä hätkähdyttävä kuin siitä vuonna 1898 otettu ihmeellinen negatiivikuva. Käärinliinan mies eli Jeesus ei ollut mikään heiveröinen rabbi, vaan suorastaan atleettinen ilmestys, joka herätti epäilemättä huomiota missä hyvänsä hän liikkui. Lihaksensa hän oli hankkinut ruumiillisella työllä, johon evankeliumissa annettu tieto istuu mitä parhaimmin. Galilealainen puuseppä oli noihin aikoihin pikemminkin rakennusmies ja kivenhakkaaja. Se jos mikä vaati kestävyyttä ja voimia. Tämä näkyy hyvin Jeesuksen fysiologiassa. Tuollainen alfauros saattoi helposti aiheuttaa ympäristössään paniikin suuttuessaan ja ottaessaan piiskan käteensä, niin kuin Jeesus teki temppelin puhdistuksessa. Yhtä helposti hän saattoi astella uhkaavan väkijoukon läpi, ilman että nämä tohtivat nostaa kättään häntä vastaan – niin kuin Jeesuksesta kerrotaan. Ja oli parasta ottaa hyvän kokoinen hampaisiin asti aseistettu sotilasosasto häntä vangitsemaan – niin kuin Jeesukselle tehtiin Getsemanessa. Ja häntä oli lyötävä niin kuin vierasta sikaa kauhistuttavilla piikkiruoskilla, niin kuin Torinon käärinliina voi todistaa. Ja ellei hän olisi ollut fyysisesti niin vahva, ei hän olisi mitenkään kyennyt kantamaan ristin poikkipuuta tällaisen käsittelyn jälkeen Golgatalle.