Shroud of Turin Torinon käärinliina -teemanäyttelyn seminaari la 8.4.2017 klo 12-18
Torinon käärinliina -teemanäyttely 27.3.-17.4.2017
LehdistölleYhteystiedot
Shroud of Turin - Main image

Ylösnousemustodistuksen runsaudenpula

Kotimaa24 blogi: 24.4. 2011 Juha Hiltunen

Kriittinen Raamatun tutkimus ja liberaaliteologia lähtevät tavanomaisesti päättelyssään siitä, että on ollut jokin ohut historiaan nivoutuva ydinkertomus, jota alusta lähtien ja etenkin seuraavien sukupolvien kuluessa on vaatetettu, tuunattu ja kutoiltu jopa uusiin kuosiin. Tämä koskee erityisesti kristinuskon keskeisintä historiallista tapahtumaa eli tyhjän haudan todistusta ja Jeesuksen ylösnousemusta. Sen käsittämätön ainutlaatuisuus on pakottanut luomaan yhä uusia ja eris-kummallisimpia selityksiä, jotka kaikki ovat ottaneet lähtökohdakseen em. argumentaatioketjun.

Se, että näin muodostunut kokonaiskertomus on neljässä evankeliumissa niinkin eheä ja on sisällöllisesti kestänyt kaikkina aikoina siihen kohdistuneen kriittisen pommituksen, ei kuitenkaan ole aiheuttanut skeptisessä leirissä yhtään sen syvällisempää pohdintaa miksi näin on asian laita. Sen sijaan apologeettinen kirjallisuus on aina osannut syventyä tämän jännittävän tosiasian salaisuuksiin. Sen piiristä on annettu aivan toisenlainen argumentaatioketju, joka on loogisesti monin verroin uskottavampi ja etevästi rinnasteinen tämän tyyppisen kirjallisuustradition synnyn lainalaisuuksiin, ideologiaan ja psykologiaan. Tämä toinen argumentaatioketju mainitaan aivan suoraan itse evankeliumeissa: ylösnousemustodistuksen ja ylipäätään Jeesuksen ihmetekojen sellainen runsaudellisuus ettei niitä mitenkään voinut mahduttaa kuin valikoiduilta ja kursorisilta osiltaan näihin dokumentteihin ja silminnäkijäkertomuksiin, jotka ovat meille niistä säilyneet. Se harmonia ja historiallinen logiikka lukuisine aikaan ja paikkaan nivoutuvine monitieteellisesti verifioitavine yksityiskohtineen on niin virheetön ettei kyseessä voi olla mikään muu kuin alkuperäisestä kokonaistodellisuudesta taiten tuotettu tiivistelmä, jonka tarkoitus oli mahdolli-simman pätevästi erilaisille vastaanottajatahoille todistaa maailmanhistoriaa järisyttäneestä tapahtumasta Jerusalemissa Pääsiäisenä vuonna 30.

Tyhjän haudan ja sinne jääneiden käärinliinojen todistus on yksi maailmanhistorian kiistämättö-mimpiä tosiasioita. Vaikka kaikki kristillinen traditio ja perimätieto siitä hylättäisiin, jää jäljelle opposition todistus, joka aina ja kaikkialla osaa iskeä vähäisimpiinkin heikkouksiin vastustajiensa teeseissä. Nekin nimittäin myöntävät tämän tosiasian. Tärkeimpänä ovat varhaiset juutalaiset rabbiiniset lähteet, jotka nekään eivät kiistä sitä, että Jeesus teki ihmeitä ja jopa herätti kuolleita – mutta lisäävät perään, että Paholaisen voimalla. Yhtä kaikki ne tunnustavat, että hänen hautansa oli tyhjä – mutta ruumiin olivat vieneet hänen opetuslapsensa. Käärinliinoja ei mainita evankeliumeissa turhaan tyhjässä haudassa, niin kuin ei mitään muutakaan yksityiskohtaa tai faktaa em. runsauden-pulalähtökohdan nojalla. Niiden tarkoitus oli todistaa hetimmiten ensimmäisille silminnäkijöille, ettei ruumista oltu ryöstetty, vaan että Jeesus oli itse lähtenyt niiden sisältä. Jotkut ovat vieneet tämänkin niin pitkälle, että ovat kirjoittaneet kokonaisia kirjoja siitä kuinka Jeesus heräsi tässä kylmiössä ikään kuin koomasta ja apureidensa avulla onnistui raahautumaan jonnekin parannettavaksi ja tekemään onnistuneen come backin elävien kirjoihin a la ”legenda on syntynyt”. Tämä selitys on kaikilta osiltaan kuitenkin yhtä perusteeton kuin mautonkin. Kaikki ajan ja paikan tosiasiat ovat sitä vastaan.

Se, että opetuslapset – ensin Pietari ja Johannes – tyhjässä haudassa ”näkivät ja uskoivat” ja panivat erityisesti merkille käärinliinojen asennot, on ensiarvoisen tärkeä todistus ja tieto. Nämä käärinliinat ovat nykytiedon etevimpien menetelmien ja kriittisen seulonnan myllytyksessä aivan viime vuosina voitu vahvistaa säilyneiksi meidän päiviimme asti. Ne tunnetaan nimillä Torinon käärinliina, Oviedon hikiliina ja Manoppellon huntu. Kaikkien kolmen on voitu todistaa kuuluneen samalle vainajalle, Jeesus Nasaretilaiselle.

Niistä käy mm. ilmi, että Jeesuksen hautaukseen jäi aikaa korkeintaan puoli tuntia minkä vuoksi lähes kaikki normaalit toimenpiteet jäivät suorittamatta. Siksi vainaja ”vain peiteltiin”, hänet jätettiin alastomaksi ja ristiinnaulitsemisessa kangistuneet raajat sidottiin siteillä (kädet sukupuolielinten peitoksi). Hänen päänsä molemmin puolin aseteltiin tuoreita kukkia, jotka kukkivat Pääsiäisen aikaan (mikä ilmenee Torinon käärinliinan siitepölynäytteistä). Hänen jalkapohjistaan on löydetty harvinaista travertiiniargoniittikiveä, joka todistaa hänen kävelleen Jerusalemin kaduilla. Hänen silmilleen oli asetettu pienet lituus lepton kolikot, joissa on Pilatuksen tunnukset. Hän sai osakseen rikollisena teloitetulle poikkeuksellisen kohtelun monessakin mielessä. Ensinnäkin olivat mitä arvokkaimmat hautaliinat, jotka rikas Joosef Arimatialainen oli hankkinut. Lisäksi tämä samainen neuvosmies oli antanut oman uuden hautansa häntä varten. Kaikki tämä vaati Pilatukselta kirjallisen lupatodistuksen, jonka tuli asettaa vainajan hautaliinojen päälle kasvojen kohdalle joko suoraan kankaalle kirjoitettuna tai johonkin laattaan laadittuna. Vuonna 2009 Vatikaanin arkiston tutkija Barbara Frale julkisti sensaatiomaisesti vuosia kestäneet tutkimuksensa tulokset, jossa tämä todistusteksti osoitetaan olevan Torinon käärinliinan kasvokuvan kääntöpuolella. Se kuuluu täydellisenä ja käännettynä näin:

” Keisari Tiberiuksen 16. hallitusvuotena Jeesus Nasaretilainen, joka otettiin alas (ristiltä) varhain illalla tultuaan roomalaisen tuomarin tuomitsemaksi kuolemaan, koska juutalainen viranomainen oli havainnut hänet syylliseksi, lähetetään haudattavaksi sillä velvoitteella, että hänet voidaan luovuttaa perheensä haltuun vasta vuoden kuluttua.”

Tällaisia hautalupia on jonkin verran säilynyt, joten tämä vastaa täysin ajan käytäntöjä. Toisekseen viittaus vainajan luovutukseen omaisilleen vasta vuoden kuluttua on yhtä lailla historiallisesti looginen. Sillä tarkoitetaan tuon ajan juutalaisuudessa vv. 20 e.Kr. – 70 j.kR. vallinnutta käytäntöä, jossa vainajalle tehtiin ns. toisiohautaus (secondary burial) noin vuoden kuluttua kun haudassa jäljellä olivat enää paljaat luut. Ne asetettiin sitten haudassa ossuaariin eli luukirstuun. Tässä viitattiin juuri tähän eli vainajan omaiset saisivat tämän kirstun luineen vasta vuoden kuluttua. Rikollisina tuomitut ja ristiinnaulitut olivat Rooman imperiumin juridista omaisuutta ja ne järjestään joko jätettiin risteilleen mätänemään tai visakattiin joukkohautoihin. Harvinaisissa poikkeuksissa sai tällaisen erikoisluvan muunlaiseen hautaukseen. Evankeliumien kertomus on tässäkin suhteessa mielenkiintoinen ja tarkka. Voidaan ajatella että ainoastaan rikas ja vaikutusvaltainen neuvosmies saattoi tässä tapauksessa muuttaa Jeesuksenkin varalle aiottua käytäntöä. Näin ollen ristinnaulitun Jeesuksen hauta oli harvinainen poikkeus. Sen tiesivät kaikki tuon ajan Jerusalemissa. Se, että sandherinin jäsen antoi oman hautansa hänelle, oli skandaali. Jerusalem oli ahdas eikä pinta-alaltaan kovin suuri kaupunki. Golgata ja sen lähellä sijaitseva hauta oli aivan kaikkien tiedossa. Täysin naurettavia ovat ne väitteet, etteikö Jeesuksen hauta olisi ollut tiedossa tai että sen paikka olisi unohdettu. Kun se tavattiin pari päivää teloituksen jälkeen tyhjänä oli kyseessä melkoinen skandaali ja huhutieto siitä kiiri kaikkialle. Mikäli näin ei olisi ollut, olisimme saaneet lukemattomia todisteita ja lausuntoja siitä heti alusta pitäen.

Jeesuksen hautaliinat ovat siis nykyään olemassa. Niiden kopioihin ja kuviin voi käydä tutustumassa Suomessa jälleen Turun Martinkirkon näytelyssä, joka on avoinna 5.6. saakka. Nykyisinkin voi jokainen meistä tarkastella tätä todistusta hyvin läheltä, jopa ”koskettaa hänen haavojaan” ja tuntea epäilevän Tuomaan tavoin kuinka sen todistus on väkevä. Kaikki sopii yhteen: sen miksi Pietari ja Johannes ”näkivät ja uskoivat” ei ollut tarkoitettu vain heille vaan kaikille ihmisille siitä pitäen.