Shroud of Turin Torinon käärinliina -teemanäyttelyn seminaari la 8.4.2017 klo 12-18
Torinon käärinliina -teemanäyttely 27.3.-17.4.2017
LehdistölleYhteystiedot
Miten suhtautua käärinliinaan?
Shroud of Turin - Main image

Teologisia pohdintoja Torinon käärinliinan kopion äärellä

Sammeli Juntunen Torinon käärinliina-seminaarissa Savonlinnassa 21.7.2012

Meillä on siis esillä korkealaatuinen kopio Torinon käärinliinasta, rekvisiittoineen. Olen kiitollinen Mandylion-ryhmälle, eli prof. Jouko Martikaiselle, dos. Juha Hiltuselle ja Kari Kalliolle siitä, että he ovat järjestäneet tämän näyttelyn tänne. Samoin Turun Martinseurakunnalle, joka vuokrasi aineiston. Samoin muille yhteistyökumppaneille, jotka ovat auttaneet rahoituksessa. Ja erityisesti ulkomaisille vieraillemme, professori Bruno Barberikselle ja professori Mark Guscinille, jotka ovat mahdollistaneet tämän seminaarin. Ja samoin piispa Seppo Häkkiselle, että hän on tämän näyttelyn suojelija.

Luther ja pyhäinjäännökset

Miksi minä olen ryhtynyt mukaan tällaiseen? Eikö kyseessä ole intoilu katolisen kirkon pyhäinjäännöksen kanssa? Enkö luterilaisena pappina ja Luther-tutkijana ole tietoinen siitä, mikä Lutherin kanta pyhäinjäännöksiin oli? Kaiken lisäksi Ilta-Sanomissa kerrottiin 11.6. italialaisen professorin auktoriteetilla, että Torinon käärinliina on keskiaikainen väärennös. Olenko tieten tahtoen menettämässä uskottavuuteni teologina?

En usko. Tunnen Lutherin pyhäinjäännöskritiikin ja pidän sitä oikeutettuna. Hän nousi Saksin vaaliruhtinaan lempiharrastusta vastaan. Fredrik oli ostanut kokoelmiinsa mm. neljä Neitsyt Marian hiusta, palan Kristuksen kapalovyötä ja leivänmurun viimeiseltä ehtoolliselta. Vuonna 1520 Wittenbergissä oli 19 013 pyhäinjäännöstä. Jos kaikkia niitä katseli pyhäinpäivän näyttelyssä, siitä luvattiin rapiat 1 902 202 vuotta lyhennystä kiirastulesta.

Tietenkin tuollainen on sielun autuudelle vaarallista huijausta! Taustaoletuksena on sairas käsitys Jumalan armosta; että se olisi imeytynyt pyhimysten käyttämiin esineisiin ja välittyisi niistä maksaville katselijoille. Suuri osa kamasta oli mitä ilmeisimmin väärennöksiä.

Nuo erheet eivät koske ainakaan tätä meidän näyttelyämme. Me emme kuvittele, että tuohon liinan kopioon olisi imeytynyt Jumalan armoa. Näyttely on ilmainen, eikä sen katselemisesta saa sekuntiakaan vapautusta edes jälki-istunnosta. Seminaari maksaa 12 euroa, mutta ei tämäkään vapauta kiirastulesta.

Se, että suuri osa keskiajalla Eurooppaa kiertäneistä pyhäinjäännöksistä on väärennöksiä, ei tietenkään todista sitä, että kaikki pyhäinjäännökset ovat väärennöksiä. Jokaista on tarkasteltava erikseen, tieteellisesti ja kriittisesti. Näin ei aina ole tehty. Monta sataa vuotta eli sitkeä huhu, että esimerkiksi pyhän ristin kappaleita on ympäri Euroopan kirkkoja niin paljon, että niistä voisi rakentaa laivan. Kun asiaa ruvettiin oikeasti tutkimaan, havaittiin, että ei niitä ole kuin vajaat neljä litraa, suurin osa peräisin samasta oliivipuusta. Kritiikkikin tarvitsee siis kritiikkiä.

Meillä on täällä esillä 100 % epäaito vaikkakin tarkka kopio. Oikean Torinon käärinliinan aitous taas on erittäin mielenkiintoinen kysymys. Näyttelyssä ja tässä seminaarissa saamme asiasta kriittistä tietoa, puoleen ja toiseen.

Mikä minua on vakuuttanut liinan aitoudesta?

En ole sen asiantuntija. Mainitsen kuitenkin muutamia seikkoja, jotka ovat herättäneet minun mielenkiintoni Torinon käärinliinaa kohtaan.

Kankaan laatu ja sen sisältämät siitepölyhiukkaset viittaavat parintuhannen vuoden takaiseen Palestiinaan. Liinassa oleva kuva sopii hämmästyttäviä yksityiskohtia myöten roomalaisten ristiinnaulitsemaan mieheen. Se puhuu sen puolesta, että kuvaa ei ole tehnyt keskiaikainen väärentäjä. Keskiajalla ei noin tarkkoja tietoja ristiinnaulitsemisen käytännöistä ollut. Esimerkiksi ristiinnaulitsemista kuvaavissa keskiajan maalauksissa naulat on poikkeuksetta lyöty läpi uhrin kämmenestä. Miksi käärinliinan miehellä naulan haava on ranteessa? Siksikö, että niin Jeesus oikeasti ristiinnaulittiin?

Miksi käärinliinan kuvajainen on negatiivikuva? Miten keskiaikainen väärentäjä olisi sellaisen tehnyt, kun kukaan aikalainen ei pystynyt näkemään kuvajaisen yksityiskohtia? Ne paljastuivat vasta 1898, kun liina valokuvattiin ensi kerran ja valokuvaaja katsoi kehittämänsä filmin negatiivia.

Ja vaikka väärentäjä olisi tuntenut negatiivikuvan, miten hän toimi? Kuvajaista ei ole maalattu tai poltettu, ei ainakaan sellaisella tekniikalla, joka tunnettiin keskiajalla. Kuva on syntynyt millimetrin sadasosien paksuisesta kerroksesta liinan kuitujen pinnassa, jossa selluloosan kemiallinen rakenne on muuttunut.

Toisaalta liinasta 1988 leikattujen kolmen näytepalan hiili-14 -ajoitus antoi kolmessa eri tutkimuslaboratoriossa tulokseksi, että liina on peräisin 1200- tai 1300 -luvulta jKr.. Mutta tieteessä on oltava kriittinen myös havaintomenetelmiä kohtaan. Kaikki nuo koepalaset leikattiin liinasta kohdasta, joka on tuolla seinällä olevassa kopiossa aivan vasemmassa yläkulmassa. Miksi ihmeessä? Ainakin kopiostamme näkee, että siinä kohdassa on noin kolmen tulitikkuaskin kokoinen, hieman erivärinen paikkalappu. Miksi ne kolme näytepalaa piti ottaa juuri siitä? Miksei kolmesta eri kohtaa, jotka edustaisivat paremmin koko tutkimuskohdetta?

Tieteen metodista

Käärinliinatutkimuksessa ei ole kyse mistään epä-tieteellisestä huu-haasta.

Minulle opetettiin yliopistossa tieteellisestä metodista, että se on ns. ”hypoteettis-deduktiivinen metodi”.

Tiede on sitä, että halutaan selittää systemaattisesti ja perusteellisesti jokin ilmiö tai asia. Silloin keksitään ensin jokin oletus, hypoteesi, joka selittäisi kohteesta tehdyt havainnot. Sitten tätä hypoteesia koetellaan kriittisesti sen valossa, mitä on deduktiivisesti johdettu kohteesta tehdyistä havainnoista. Silloin hypoteesin selitysvoima vahvistuu, heikkenee tai kumoutuu. Jos kumoutuu, pitää keksiä uusi hypoteesi.

Tässä tapauksessa alkuhypoteesi voisi olla vaikka se, että Torinon käärinliina on keskiaikainen väärennös. Mutta kun tätä hypoteesia koetellaan käärinliinasta tehtyjen tarkkojen havaintojen avulla, niin se heikkenee. Selittämättä jää mm. seuraavia asioita: Miten keskiaikainen väärentäjä teki kuvan? Kuinka hänellä saattoi olla niin hämmentävän pikkutarkkoja tietoja roomalaisten tavasta ristiinnaulita? Miksi liinassa on siitepölyä vain Juudeassa kasvavista kasveista ja maa-ainesta Jerusalemista?

Hypoteesi keskiaikaisesta väärentäjästä heikkenee ja lopulta ehkä jopa kumoutuu. Silloin pitää keksiä uusi hypoteesi sen selittämiseksi, miten kuva on syntynyt.

Tiede ja kristillinen usko tangeeraavat toisiaan

Yhden teorian mukaan käärinliinan kuvajaisen synnyn selittäisi parhaiten se, että liinan alla olleeseen ruumiiseen kohdistui 2,7 x 10 potenssiin 11 watin säteilypurkaus nanosekunnin murto-osan ajan.

Sellainen olisi vaatinut keskiaikaisen väärentäjän käyttöön 50 keskikokoisen ydinvoimalan tehot.

Niitä ei ollut silloin käytössä. Teologille nousee mieleen uusi hypoteesi: kyseessä oli Jumalan voima, jolla hän herätti Poikansa kuolleista.

Tässä kohden tieteellinen tutkimus ja kristillinen usko sivuavat toisiaan. Tiede ei voi sanoa, että kyseessä oli Jumalan voima. Ehkä se voi kuitenkin sanoa, että mikään tunnettu ihmisen käyttämä menetelmä ei selitä, kuinka kuva on liinaan piirtynyt.

Minusta tämä on teologisesti hyvin kiinnostavaa.

Torinon käärinliinan tuo siis eteemme tuoreena ja varteenotettavana oletuksena sen, että Jeesuksen ylösnousemus oli historiallinen fakta. Hauta oli pääsiäisaamuna tyhjä, koska Jumalan voima vaikutti hänen kuolleessa ruumiissaan ja herätti sen eloon tavalla, joka oli myös aineellinen. Sivutuotteena käärinliinaan piirtyi negatiivikuva Jeesuksen ruumiista.

Bultmann ja Tillich ylösnousemuksesta

Tuollaisen ajatuksen esiin nouseminen on tarpeellista, ainakin teologiassa. Nykyteologit ajattelevat turhan usein, että Jeesuksen ylösnousemuksen kannalta on samantekevää, mitä hänen ruumiilleen tapahtui. Luultavimmin se mätäni joukkohautaan. Ylösnousemusta olisi se, että Jeesuksen opetuslapset saivat uuden toivon ja rakkauden. He oppivat puhumaan ”uskonnon äidinkieltä”, joka on vertauskuvallista eikä sisällä väitteitä tosiasioiden maailmasta.

Tällainen ajattelu palautuu aika pitkälti Rudolf Bultmannin teologiaan 1900-luvun alkupuolelle. Bultmannin mukaan modernina sähkövalon aikakautena on mahdotonta uskoa Jeesuksen nousseen ruumiillisesti haudasta ja siirtyneen taivaaseen. Sellainen ajattelu perustuu antiikin myyttiseen maailmankuvaan, jossa on kolme kerrosta: helvetti, maa ja taivas. Jos nykyihmiseltä vaaditaan uskoa siihen, että Jeesus olisi konkreettisesti ja fyysisesti herätetty kuolleista, se olisi väärää, lainomaista uskoa. Jotta nykyisin oikeaa evankeliumia Jeesuksesta voitaisiin saarnata, Uuden testamentin kertomukset on Bultmannin mukaan riisuttava niiden myyttisestä aineksesta. Sellaista myyttisyyttä on juuri väite konkreettisesta ja fyysisestä ylösnousemuksesta, josta olisi saatavissa historiallisia todisteita. Oikea usko syntyy evankeliumin saarnasta, riippumatta siitä, mitä Jeesukselle fyysisesti tapahtui.

Toisella arvostetulla luterilaisella, 1960-luvulla kulta-aikaansa eläneellä Paul Tillichilla oli hieman samanlaista viritystä. Tillich sanoi, ettei kieltänyt Jeesuksen ylösnousemuksen faktisuutta, mutta painotti sitä, että ylösnousemus on ennen kaikkea uskonnollinen symboli. Sen sisältö on se, että Jeesuksessa Kristuksessa on voitettu ihmisen eksistentiaalinen vieraantuneisuus. Hänessä tarjoutuu Uusi oleminen (New Being). Jeesuksen ylösnousemus on ”sekä symboli että tapahtuma” (both a symbol and an event). Tillichin painotus on kuitenkin vahvasti siinä, että Jeesuksen ylösnousemuksen ”tapahtuma” on tapahtuma opetuslasten eksistentiaalisessa tietoisuudessa.

Kuten sanottua, Tillich ei suostunut siihenkään, että ylösnousemuksen faktuaalisuus kokonaan kielletään.[1] Silti hän piti vääränä sitä, että Jeesuksen ylösnousemusta yritetään erilaisin todistein osoittaa todennäköiseksi. Erästä tällaista väärää yritystä hän nimittää ”fysikaaliseksi” (physical one). Sitä edustavat esimerkiksi Uuden testamentin kertomukset tyhjän haudan löytymisestä pääsiäisaamuna. Tillichin mukaan ne ovat ylösnousemustapahtuman teologisesti vääriä järkiperäistyksiä, joissa se tulkitaan fysikaalisesti. Jeesuksen ylösnousemus samaistetaan siihen, oliko hänen ruumiinsa fyysisesti läsnä haudassa vaiko ei. Ja tämä on väärin. Sillä silloin Tillichin mukaan

”- - nousee esiin se absurdi kysymys, että mitä tapahtui niille molekyyleille, joista Jeesus Nasaretilaisen kuollut ruumis muodostui. Silloin absurdius muuttuu jumalanpilkaksi.”[2]

Eli siis Jeesuksen ylösnousemuksesta ei edes periaatteessa ole olemassa fyysisiä historiallisia todisteita, jotka osoittaisivat sen todennäköiseksi. Tai ainakaan aito usko ei ole lainkaan kiinnostunut sitä, oliko Jeesuksen hauta pääsiäisaamuna tyhjä vai mätänikö hän hautaansa. Olennaista aidolle ylösnousemususkolle on se, että Jeesuksesta saadaan voima uudenlaiseen eksistentiaaliseen olemiseen.

Minua Torinon käärinliina kiinnostaa siksi, että jos se on aito, se osoittaa tämänkaltaisen teologian puutteellisuuden. Uuden testamentin kertomuksen pääsiäisaamusta ja tyhjän haudan löytymisestä eivät ole mitään vääriä järkiperäistyksiä. Päinvastoin, aivan olennaista uskolle on se Jeesus oli fyysisesti ylösnoussut ja että hauta oli tyhjä. Hän ruumiinsa ei enää ollut siellä. Opetuslapset eivät olleet varastaneet hänen ruumistaan, kuten juutalaisten johtomiehet väittivät. Jumala oli herättänyt hänet kuolleista.

Jos asia on näin, Jeesuksen ylösnousemus on faktuaalinen tapahtuma, joka ei tapahtunut ensisijassa opetuslasten mielissä, vaan fysikaalisessa todellisuudessa. Se tapahtui niin fyysisesti, että sivutuotteena jäi pellavaliinaan negatiivikuva. Se tapahtui niin fyysisesti, että nykyisenä ”sähkövalon aikakautena” me voimme Tillichin epäilyksistä huolimatta ehkä jopa sanoa jotain siitä, mitä Kristuksen ruumiin molekyyleille tapahtui: valtava energiapurkaus muutti ne plasmaksi ja ne menivät pellavaliinan läpi. Ja niinpä meillä on tapahtumasta fyysistä ja historiallista evidenssiä.

Minusta se on kristillisen uskon kannalta vähintäänkin mielenkiintoista. Voisimme olla Jumalalle tästä evidenssistä kiitollisia, ainakin varovaisen kiitollisia, vaikka emme perustaisikaan uskoamme käärinliinan todistukselle.

Uuden testamentin mukaan usko voi syntyä todisteista

Raamatussakin on viitteitä siitä, että usko Jeesuksen ylösnousemukseen syntyi ainakin joissain opetuslapsissa nimenomaan fyysisen todisteen vaikutuksesta. Johanneksen evankeliumin mukaan:

"Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista." (Joh. 20:4–9)

Tyhjää hautaa tarkemmin katsottuaan ”se toinen opetuslapsi” (tarkoittaa ilmeisesti Johannesta) vakuuttui Jeesuksen nousseen kuolleista. Johtuiko se siitä, että isoa käärinliinaa ei ollut viikattu tai mytätty, vaan se oli sellaisessa asennossa, joka todisti en puolesta, että ruumis oli mystisesti haihtunut tai hävinnyt sen alta pois?

Raamatun ja tradition ulkopuolinen faktuaalinen todiste

Erityisen mielenkiintoista on se, että Torinon käärinliinan on eräässä mielessä Raamatun ja teologian ulkopuolinen puheenvuoro keskusteluun Jeesuksen ylösnousemuksen tulkinnasta. Kyllähän Uudessa testamentissa mainitaan Jeesuksen käärinliina. Ja kyllähän siitä on mainintoja kirkon traditiossa.

Mutta silti, kun moderni tutkimus kiinnostui liinasta 1900-luvun alussa ja alkoi löytää siitä yksityiskohtia, niin siinä kirkko ja kirkon miehet ovat olleet pikemminkin toppuuttelemassa kuin tutkimuksen kärjessä intoilemassa. Katolinen kirkko ei suinkaan väitä, että Torinon käärinliina olisi aito. Virallinen kanta on jotain sellaista, että aitouteen ei oteta kantaa, mutta että liina voi auttaa tajuamaan Vapahtajamme kärsimystä ja ylösnousemusta, oli se aito tai ei. Protestanttiset kirkot taas perinteessään suhtautuivat hyvin negatiivisesti kaikkiin pyhäinjäännöksiin. Ja teologisesti oppineet protestantit ovat modernina aikana olleet Bultmannin ja Tillichin linjoilla, ei tosin kokonaan. Mutta ei mikään kirkko ole panostanut liinan tutkimiseen. Siitä ovat olleet innostuneita luonnontieteilijät ja kriminologit, rikospaikkatutkijat, jotka arvioivat liinaa ja pohtivat sitä todistusaineistona, kuin mitä tahansa rikospaikalta löydettyä todistusaineistoa.

Ja juuri he ovat löytäneet tuosta liinasta niin paljon hämmästyttäviä yksityiskohtia, että ainakin minulle käärinliinasta on tullut varteenotettava teologinen ääni Jeesuksen ylösnousemuksen oikeaa tulkintaa etsittäessä.

Minulle Torinon käärinliina puhuu sen puolesta, että kristillisessä uskossa on kyse myös ns. ”kovista faktoista”. Monet haluaisivat Tillichin ja Bultmannin tavoin edelleen, että kristillinen usko olisi lähinnä sisäisiä arvoja. Jonkinlainen henkilökohtainen tunne, joka antaa lohtua. Sellainen tulkinta antaa jokaiselle mahdollisuuden muokata itse itselleen sellainen uskon muoto, jonka haluaa. Tai toisaalta olla välittämättä koko Jeesuksesta, sillä perusteella, että mikään uskon muoto ei ole sen todempi tai epätodempi kuin joku toinenkaan. Uskonnossa kun on kyse jokaisen omasta sisäisestä totuudesta, ja siksi minä saan päättää, mikä on minulle sopiva uskonnollinen totuus. Joillekin ns. kansankirkkoaatteen tietyllä tavalla tulkinneille tällainen näkemys uskonnosta sopii erittäin hyvin. He ajattelevat, että kansa pysyy paremmin kirkollisveron maksavina jäseninä, kun jokainen saa itse mielessään muodostaa juuri sellaisen kuvan uskonnosta kuin itse parhaaksi näkee.

Kun joku henkilö tai asia asettaa tämän modernin ihmisen uskonnollisen autonomian kyseenalaiseksi jollain objektiivisuuteen pyrkivällä tavalla, se herättää katkeraa vastustusta. Maailmankuva joutuu kovaan haasteeseen. Jos Jeesus on fyysisesti noussut kuolleista, uskossa ei olekaan enää kyse siitä, mitä minä sisäisyydessäni itse päätän.

Tästä luultavasti johtuu osa pilkasta ja kritiikistä käärinliinan herättämää kiinnostusta vastaan. On kiusallista, jos Jeesuksen ylösnousemuksesta on jäänyt konkreettisia faktatodisteita. Se sotii sitä vastaan, että minä en niin halua asiaa niin sisäisyydessäni nähdä.

Mutta ei kristillinen usko ole pelkkä sisäinen asia. On se sitäkin. Mutta onneksi sisäisen uskon perustana on ihmisen oman sisäisyyden kannalta ulkopuolinen Jumala. Hän on oikeasti olemassa ja toimii riippumatta meistä. Siksi apostoli Paavali sanoi: ”Jos Kristusta ei ole herätetty kuolleista, niin turha on teidän uskonne”.

Tieteen Torinon käärinliinasta selville saamat yksityiskohdat ovat siis mielenkiintoinen teologinen ajatuskoe sen puolesta, että Tillich ei ole oikeassa. Riippumatta siitä, uskooko jokin sisäisesti Jeesukseen, siitä huolimatta tiedekin lähes pakottaa käärinliinan edessä kysymään, että entä jos sittenkin Jeesuksen ylösnousemuksesta on jäänyt konkreettinen todiste.

Silti ”ristinteologinen” todiste

Tuo todiste on kyllä pinnalta katsoen kovin vaatimaton ja haalea. Millään ei voisi uskoa, kun katsoo tuota vanhaa pellavaliinaa normaalilla tavalla ja päällisin puolin, että kaikkivaltiaalla Jumalalla olisi ollut jotain erityistä tekemistä juuri sen kanssa. On aivan luonnollista vaatia, että Kaikkivaltias olisi jättänyt jotain kovempia todisteita noin tärkeästä pelastusteosta.

Mutta tällainen Jumala on. Raamatun mukaan hän kätkee voimansa heikkouteen. Hän kätkee suuruutensa ja pyhyytensä kärsimykseen. Luther sanoi tätä ristin teologiaksi.

Sille, joka katsoo pintapuolisesti, liina ei paljasta juuri mitään. Mutta sille, joka katsoo tarkkaan ja toisin silmin, konkreettisesti toisin silmin eli valokuvanegatiivina, sille aukeaakin aivan toinen maailma, Jumalan valtavan voiman ja viisauden maailma, jossa on takana enemmänkin tehoa kuin 50 ydinvoimalassa.

Niille, jotka eivät halua nöyrtyä katsomaan toisin silmin, niiltä Jumala kätkeytyy. Hänen Pojastaan tulee pilkan ja vastustuksen aihe. Jotain sellaista, jota on pakko mollata, vaikka itsekin tietää, että ei ole asiaan juuri lainkaan perehtynyt.

Mutta näinhän Jeesus itsekin sanoi omasta itsestään: ”Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.”

Usko on muutakin kuin faktaa

Tällainen on tietenkin uskon puhetta, ei niinkään tieteen. Mutta en haluakaan väittää, että tiede pääsisi siihen, mitä usko on. Tässä mielessä Tillich oli oikeassa. Kristillisessä uskossa ei uskota pelkästään todisteiden varassa tunnettuihin faktoihin. Vaan uskotaan Jumalan vaikutuksesta ja siten, että omaksutaan itselle hänen tekemänsä faktan merkitys. Voisi sanoa Tillichin tavoin, että otetaan todesta myös se symboli, joka tulkitsee faktoja.

Eli ylösnousemuksen tapauksessa: uskotaan siihen faktaan, että Jumala on todellisesti herättänyt Poikansa Jeesuksen kuolleista. Mutta samalla uskotaan siihen merkitykseen, että siinä teossa hän on pelastanut minut. Jeesuksen ylösnousemuksessa Jumala todistaa minulle, että Jeesus on oikeasti voittanut minun syntini. Hän on voittanut sen vieraantuneisuuden, joka erottaa minut hänestä. Jumala ilmaisi, että Jeesuksen opetus rakastavasta Taivaan Isästä pitää paikkansa. Ja se koskee minuakin. Uskosta tulee henkilökohtainen suhde minun ja minut luoneen ja pelastaneen Jumalan välille. Jos tätä haluaa sanoa faktan lisäksi tulevaksi symboliksi, niin mikäpä siinä.

Missä kaikkialla tiede ja usko tangeeraavat?

Onko Torinon käärinliina aito vaiko ei, sen varassa usko ei seiso tai kaadu. Tässä katolinen kirkko on oikeassa. Uskon kohde on puolestamme ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus, ei joku liina.

Minusta käärinliina on silti uskon kannalta äärimmäisen mielenkiintoinen esine. Sen äärellä tiede ja usko tangeeraavat. Tieteenkin avulla on joskus mahdollista nähdä, ettei joitain tähän todellisuuteen objektiivisesti kuuluvia tosiasioita voi oikein muuten käsittää ja selittää kuin olettamalla kaikkivaltiaan Jumalan erityinen toiminta.

Mitä tällaisia asioita on? Niitä löytyy ainakin seuraavien kysymysten kautta:

1) Miksi alkuräjähdyksessä fysiikan vakiot olivat niin äärimmäisen tarkkaan säädettyjä kuin olivat? Nimittäin sen kannalta, että saattoi syntyä järjestynyt ja elämää tuottava universumi.

Tähän on esitetty selitykseksi ns. multiversumiteoriaa: On olemassa lukematon määrä toisistaan erillisiä universumeita, joissa jokaisessa fysiikan perusvakiot ovat sattumanvaraisesti miten sattuu. Mutta koska universumeita on olemassa niin tuhottaman paljon, on todennäköistä, että jossain niistä nuo vakiot ovat sellaisella tavalla asettuneet, että se sallii elämän kehittymisen. Meillä on käynyt erittäin hyvä tuuri, kun olemme sattuneet syntymään juuri tähän universumiin. Toisaalta, jos kyse olisi jostain toisesta universumista, jossa ne vakiot ovat erisuuruisia kuin tässä universumissa, niin ei siellä olisi ketään elävää olentoa havaitsemassa koko asiaa.

Mielestäni luontevampi selitys on se, että oletetaan vain tämä yksi universumi. Sen vakiot on hienosäädetty elämän kannalta tarkalleen oikein, ja syynä on Luoja, jonka Viisaus on säädön tehnyt.

2) Miten ensimmäisen elävä solu oikein pystyi syntymään elottomasta luonnosta? Elottomassa luonnossahan ei ole merkkiäkään semanttisesta informaatiosta, ei edes sen ideaa, että jokin merkki tarkoittaa jotakin asiaa. Ja kuitenkin, elämä on juuri sitä, että eliön perimään on koodattu proteiinien avulla semanttinen informaatio siitä, kuinka eliön aineenvaihdunta ja lisääntyminen hoidetaan. Miten koko idea sai alun perin syntynsä? Eloton alkumeren liemikö vaan keksi, että ”rupeanpa tuottamaan semanttista informaatiota siitä, että miten jatkossa ruvetaan elelemään? Vai oliko syynä se, mistä Raamattu sanoo näin: ”Alussa oli Järki, ja Järki oli Jumalan luona ja Järki oli Jumala”? Hänen viisautensa on elämän informaation lähde.

3) Miksi biologinen evoluutio vaikuttaa suunnitellulta? Voiko tosiaan pelkkä sattuma ja luonnonvalinta selittää elämän hämmästyttävän monimuotoisuuden. Eivätkö havainnot viittaa pikemminkin siihen, että selitykseksi tarvitaan myös oletus evoluutiota ohjaavasta viisaasta Luojasta? Samasta, joka kaiken alussa sääti fysiikan vakiot täysin oikein, samasta, joka laittoi elottomaan luontoon kyvyn tuottaa informaatiota elämälle? Siitä, josta Raamattu kertoo näin: ”Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo.”

4) Torinon käärinliina. Miten ihmeessä sen yksityiskohdat näyttävät niin yli-inhimillisen tarkasti viittaavan Jeesus Nasaretilaisen kärsimykseen ja ylösnousemukseen? Eikö se puhu sen puolesta, että Jumala tosiaan on myös Lunastaja ja Pyhä Henki?

Tietenkään tiede ei anna mitään näistä vastauksista. Ne antaa usko. Mutta tiede voi ainakin sanoa sen, että ”tähän asti me voimme tieteellisesti selittää nämä asiat, mutta emme pidemmälle. Silti tuntuu vahvasti siltä, että jokin selitys vielä vaaditaan.” Ja silloin kuvaan mukaan astuu kristillinen usko. Se sanoo: ”Minä tiedän selityksen. Jumala on ilmoittanut sen meille sanassaan.”



Sielun ruokaa

Tällainen tieteen ja kristinuskon tangeeraaminen on kiinnostavaa nykyaikana. Nykyihminen janoaa jotain sellaista totuutta, joka on suurempi kuin hänen omat sisäiset mieltymyksensä. Sellaista, mikä on totta, eikä vain jokin ideologinen valtapyrkimys. Sellaista, mikä ruokkii, eikä jätä sielua nälkäisenä etsimään aina jotain uutta.

Pysähdy Torinon käärinliinan (tai sen kopion) ääreen, ja saatat iloksesi löytää, että ehkä sellaista on sittenkin olemassa. Että kyse ei ole vain jostain saarnamiehen tai teologin tai poliitikon tai filosofin vakuuttelusta. Että kyse on kovasta faktasta. Mutta sellaisesta faktasta, joka haastaa sinut persoonana ottamaan kantaa.

Nimittäin siihen, että kuka tuo käärinliinan mies oikein on. Näin raottuu ovi sellaiseen todellisuuteen, jossa sielu saa kaipaamansa jumalallisen ruuan.




[1] ”The certainty that he who is the bringer of the new eon cannot finally have succumbed to the powers of the old eon made the experience of the Resurrection the decisive test of the Christ character of Jesus of Nazareth. A real experience made it possible for the disciples to apply the known symbol of resurrection to Jesus, thus acknowledging him definitely as the Christ. The called this experienced event the Resurrection of the Christ”, and it was a combination of event and symbol.

The attempt has been made to describe both events, the cross and the Resurrection, as factual events separated from their symbolic meaning. This is justified, in so far as the significance of both symbols rests on the combination of symbol and fact. Without the factual element, the Christ would not have participated in the existence and consequently not have been Christ. But the desire to isolate the factual from the symbolic element is, as has been shown before, not a primary interest of faith. The results of the research for the purely factual element can never be on the basis of faith or theology.” (Paul Tillich, Systematic Theology, vol I, 154)

[2] ”There are three theories which try to make the event of Resurrection probable. The most primitive theory, and at the same time most beautifully expressed, is the physical one. It is told in the story of the tomb which the women found empty on Easter morning. The sources of this story are rather late and questionable, and there is no indication of it in the earliest tradition concerning the event of the Resurrection, namely I Corinthians, chapter 15. Theologically speaking, it is a rationalization of the event, interpreting it with physical categories that identify resurrection with the presence or absence of a physical body. Then the absurd question arises as to what happened to the molecules which comprise the corpse of Jesus of Nazareth. Then absurdity compounded into blasphemy.” (ST I; 155–156. )



Shroud of Turin

Tietoa Torinon käärinliinasta

Torinon käärinliina, joka tunnetaan myös nimellä Pyhä käärinliina ei viittaa taikka kohdennu mihinkään muuhun kuin kristinuskon keskushahmoon ja perustajaan Jeesukseen Kristukseen. Niinpä sillä on kautta vuosisatojen ollut aivan erityinen arvoasema katolisen ja ortodoksisen kirkon merkittävimpänä reliikkinä eli pyhäinjäännöksenä. Tätä erityisasemaa kuvastaa mm. se, että vain hyvin harvoin se saatetaan julkisesti nähtäville ja aina kun näin tapahtuu, miljoonat sitä kunnioittamaan halajavat ja uteliaat ihmiset kaikkialta maailmasta suuntaavat kulkunsa Torinoon, jossa sitä on vuodesta 1578 asti säilytetty Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa.

Suuri määrä ihmisiä uskoo vakaasti, että kyse on samasta hautaliinasta, mihin Jeesus ristillä kuoltuaan käärittiin ja mistä evankeliumit kertovat. Yhtä suuri määrä on myös niitä, jotka kiistävät tämän mahdollisuuden ehdottomasti, vedoten milloin mihinkin tieteen ja logiikan argumenttiin joita julkinen foorumi viljalti tarjoaa. Tämä pro- ja con- kädenvääntö onkin jatkunut jo toista sataa vuotta melko tasaväkisenä kummankaan näkökannan saavuttamatta selkeää yliotetta. Vasta viimeisen noin kymmenen vuoden kuluessa on tapahtunut spurtti, joka on selkeästi kallistanut vaakaa toisen eduksi. Tämän on aikaansaanut yksinomaan monitieteellinen tutkimus ja yhä kehittyneemmät menetelmät tarkastella sitä.

Lue lisää Torinon käärinliinasta

Tutustu lisää:

Esitelmä Kauniaisissa Jeesus ja "huumausteoria" Ruotsalaisväitös ristiinnaulitsemisesta kuohuttaa Historialliset väärennökset Jälleen uusi Torinon käärinliinan väärennösteoria Tietoisku paastonajalle Oliko Pyhä Graal Jeesuksen hautaliina? Jeesuksen peppu todistaa! Tiedämmekö miltä Jeesus näytti?