Shroud of Turin Torinon käärinliina -teemanäyttelyn seminaari la 8.4.2017 klo 12-18
Torinon käärinliina -teemanäyttely 27.3.-17.4.2017
LehdistölleYhteystiedot
Shroud of Turin - Main image

Italialaisen tutkijaryhmän koe lokakuussa 2009

Kotimaa24blogi: 2009 Juha Hiltunen

Lokakuussa 2009 lukuisissa kansainvälisissä medioissa julkaistiin tiedote, jonka mukaan italialainen tutkijaryhmä oli onnistunut kokeellisesti osoittamaan, että Torinon käärinliina on keskiaikainen väärennös.  

Mistä tässä oli kyse?

Italialaisen Pavian yliopiston kemian professori Luigi Garlaschelli ja hänen opiskelijaryhmänsä tekivät kokeen, jolla haluttiin osoittaa, että Torinon käärinliinan kuvahahmo voitiin toteuttaa käyttämällä menetelmiä ja materiaaleja, jotka olisivat voineet olla keskiaikaisen väärentäjän hallussa.  Testissä rautaoksidilla (päätä lukuun ottamatta) valeltu koe-henkilö pantiin makaamaan alkuperäistä vastaavan kokoiselle pellavaliinalle, joka paineltiin tämän ylle. Pääkuva tehtiin erikseen kipsivaloksen avulla, joka maalattiin juoksevalla temperavärillä mikä simuloi verta. Se sisälsi 1.2% rikkihappoa veteen sekoitettuna ja lisäksi siinä oli hieman alumiinia ja kobolttia. Keinotekoinen ikääntymisefekti saatiin aikaan kuumentamalla värjääntynyttä liinaa uunissa 215° C kolmen tunnin ajan, jonka jälkeen se vesipestiin koneellisesti. Lopuksi siihen lisättiin veritahroja, palojälkiä ja kosteuslaikkuja alkuperäismallia mukaellen. Oliko tulos identtinen? Italialais-professorin mukaan kyllä.

Tämä tieto nousi lyhyessä ajassa kansainväliseksi, jopa sensaatiomaisimmaksi Torinon käärinliinaa koskevaksi uutiseksi sitten vuoden 1988 radiohiiliajoitustuloksen julkistamisen.  Sitten tapahtui merkillistä. Vain parin viikon kuluessa huippuun nousseiden internetsivujen määrä ja aiheen kiinnostavuus oli jo romahtanut ja laski miltei yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Mitä oli tapahtunut?

Useita eri asiantuntijakommentaareja oli julkistettu italialaisen kokeesta, jotka osoittivat lukuisia ongelmakohtia sen toteutuksessa sekä päätelmissä. Kokeen   merkittävimmäksi ansioksi koituikin lopulta vain se, että tällä menetelmällä toteutettu käärinliinahahmon reproduktio oli eräiltä osin etevin mitä on onnistuttu toteuttamaan. Korrelaatio alkuperäiseen on vain näennäinen, eikä täytä likimainkaan niitä lukuisia dimensioita, jotka Torinon käärinliina pitää sisällään. 

Barrie M. Schwortz, alan laajimman foorumin, www.shroud.com‘in ylläpitäjä, kommentoi mm. näin:

Toden sanoakseni, en ole kovinkaan hämmästynyt nähdessäni tämän tapaisen jutun nousevan nyt pintaan, kun Käärinliina on tulossa julkisesti taas näytettäväksi puolen vuoden sisällä kaikkine siihen liittyvine mediahuomioineen. Näin näyttää tapahtuvan joka kerta kun sitä julkisesti esitellään. Toisaalta milloin vaan joku tieteellinen artikkeli, joka julkaistaan vertaisarvioituna jossakin aikakausjulkaisussa Käärinliinasta, asia saa tuskin ripaustakaan huomiota julkisessa mediassa. Ja nyt, taas kerran, joku väittää voivansa ”uudelleentuottaa” Käärinliinan ja ”todistaa” sen keskiaikaiseksi väärennökseksi…Tämän tekijä väittää voivansa tuoda tiettäväksi kaikki asiaan liittyvät detaljit ”viikon sisällä”. Oikeasti tiedemaailmassa tutkija joutuu huolellisesti tekemään erilaisia kokeita, kokoamaan dataa, tekemään johtopäätöksiä, kirjoittamaan asiallisen artikkelin ja alistamaan sen tieteellisen vertaisarvioinnin kohteeksi. Mitään näistä ei tehdä ”viikon sisällä”. Eikä varsinkaan julkaista lehdistötiedotteena, niin kuin tässä tapauksessa on tehty…Kaiken lisäksi tutkija ilmoittaa häpeilemättömästi, että on saanut tutkimustyölleen rahoituksen Italian ateistien ja agnostikkojen yhdistykseltä ja lisää, ettei tämä ole mitenkään vaikuttanut tutkimuksen lopputuloksiin.

Barrie Schwortz huomauttaakin em. pisteliäästi, että tämä on perin erikoinen väite skeptiseltä intressipiiriltä, joka tavanomaisesti kohdistaa sindonologialle eli käärinliinatutkimukselle syytöksen tarkoitushakuisuudesta uskonnollisten tavoitteiden nimissä.

Italialaisen tutkimusryhmän koe nosti myrskyn vesilasissa. Sen tulos jäi kauas tavoitteestaan. Epäsopivuuksia alkuperäiseen reliikkiin nähden oli kasamäärin, joista mainittakoon tässä muutama: 

  1. Vaikka keskiaikainen väärentäjä teoriassa olisi voinut toteuttaa Torinon käärinliinaa vastaavan kuvahahmon siten miten Garlaschellin testi on tehty, on huomioitava mm. se, että nykyaikaisella em. metodologiaa simuloivalla tiedehenkilöllä on moninkertainen informaatioarsenaali hallussaan ja lisäksi täsmällinen a priorinen olete siitä mikä on tavoitteena. Hypoteettinen keskiaikainen väärentäjä oli auttamattomasti heikommilla ja tosiasiassa ideaa hänen kyvystään tuottaa virheettömästi jotakin Torinon käärinliinan kaltaista, voitaisiin pitää suurempana ihmeenä kuin mitä sen sanotaan esittävän.

  2. Garlaschellin testitulos on simulaatio, ei korrelaatio. Ero alkuperäiseen on tosiasiassa massiivinen kun yksityiskohtia lähdetään tarkastelemaan. Tieteellistä, vertaisarvioitua tutkimustietoa Torinon käärinliinasta on nykyään valtava määrä. Niissä on käytetty aivan uusimpia monitieteellisiä menetelmiä ja hyödynnetty parhainta huipputeknologiaa. Tulokset ovat lahjomatonta kovien tieteiden faktaa. Kuka tahansa voi ne tarkistaa, mikäli halua ja uskallusta on olemassa.

  3. Garlsaschellin hypoteesi olettaa Torinon käärinliinan olevan maalattu keinotekoinen artefakti. Kaikki uusimmat testit vahvistavat yksioikoisesti sen, ettei sitä ole voitu toteuttaa millään menetelmällä keinotekoisesti. Sen oikea syntymekanismi on yksi tieteen suurimpia mysteerejä.

  4. Torinon käärinliinan veri on oikeaa verta (joka on todennettu lukuisissa kokeissa: se sisältää DNA:ta ja kuuluu yleisesti harvinaiseen, mutta juutalaisilla yleiseen veriryhmään AB). Se on läpäissyt kankaan, toisin kuin ohuina pikseleinä aivan kuitujen piripintaan piirtynyt kuva. Mikä tärkeintä, veritahrat olivat kankaalla ensin ja kuvajainen on muodostunut niiden päälle vasta myöhemmin. Verijälkien synty on näin ollen myös vahva indikaattori luonnollisesta muodostumismekanismista, koska taiteilijoilla ei käytännössä ole muuta mahdollisuutta kuin piirtää ensin hahmo ja lisätä verijäljet päälle myöhemmin. Torinon käärinliinassa tilanne on päinvastainen.

  5. Torinon käärinliinan kuva ei ole syntynyt kankaaseen pintakontaktina, vaan on projektio, jolla on topografiset dimensiot. Toisin sanoen, sen oikeaa ruumista korreloivat yksityiskohdat ilmenevät syvyyssuhteessa täydellisinä niin, että ne tietokoneellisesti kuvattuna saavat aikaan 3-ulotteisen holografin, mitä ei voi syntyä esim. pintakontaktissa muodostuneelle kuvalle, joka lisäksi vääristää ruumiin mittasuhteita täten kuvattaessa  koomisesti.