Shroud of Turin Torinon käärinliina -teemanäyttelyn seminaari la 8.4.2017 klo 12-18
Torinon käärinliina -teemanäyttely 27.3.-17.4.2017
LehdistölleYhteystiedot
Shroud of Turin - Main image

Jälleen uusi Torinon käärinliinan väärennösteoria

Kotimaa24 blogi: 9.6. 2011 Juha Hiltunen

Uusin Torinon käärinliinaa koskeva kansainvälisiin otsikoihin kivunnut uutinen saapuu jälleen Italiasta. Italialainen taidemaalari ja entisöijä Luciano Buso on pari päivää sitten antanut medialle tiedotteen uudesta kirjastaan, jossa hän tuo esiin hätkähdyttävän idean siitä, kuka hänen mielestään on ollut Torinon käärinliinan tekijä. Buson mukaan firenzeläinen taidemaalari Giotto di Bondone (1266 – 1337) teki sen vuonna 1315 tuhoutuneen alkuperäisen käärinliinan tilalle katolisen kirkon työmääräyksenä. Hän väittää löytäneensä käärinliinakankaalta kuvahahmon kasvojen ja käsivarsien kohdalta kyseisen taitelijan monogrammin sekä luvun 15 eri puolille kangasta kirjoitettuna; ne kuvastavat keskiaikaisten taitelijoiden tapaa signeerata teoksensa ja luku 15 olisi lyhenne vuodesta 1315. Hän nojaa myös vuoden 1988 radiohiiliajoitukseen, joka näinollen tietysti korreloi hänen aikamääreensä kanssa. Giotto oli varhaisen renessanssin etevimpiä ihmisen kuvaajia, joten etsittäessä potentiaalisia taitelijaneroja näin vaativan työn tekijäksi, vaihtoehdot jäävät jotakuinkin olemattomiksi. Leonardo da Vincikin kun on ollut ehdokkaana.

Aina kun jokin uusi raflaava väärennösteoria Torinon käärinliinaa koskien nostetaan julkisuuteen, sindonologit ottavat kuohuviinipullot kylmiöstä ja skoolaavat rattoisasti asian saamalle huomiolle. Meikäläinenkin voisi panna ripaskaksi. Näitä kun tulee ja menee tyyliin – koirat haukkuu, karavaani kulkee. Toisin kuin suuri yleisö ja useimmat käärinliinaskeptikot osaavat uskoa, Torinon käärinliinaa koskeva tieteellinen kokonaistodistus on nykyisin jo niin massiivinen, etteivät nämä tee siihen minkäänlaista jälkeä. Parasta onkin mediahuomio, mitä ei juuri koskaan saada asiallista tietoa levittämällä.

Giotto di Bondonelta tunnetaan kymmenkunta Jeesuksen ristiinnaulitsemista kuvaavaa maalausta. Niissä kaikissa Jeesus on ristiinnaulittu neljällä naulalla: molemmista käsistä ja molemmista jaloista. Käsinaulat on lyöty keskeltä kämmentä. Toisissa hän on maalannut kylkihaavan, toisissa taas ei. Jeesuksen uumalla on lannevaate, eikä hänellä ole orjantappurakruunua. Ruoskimisen jäljet puuttuvat, samoin muutkin verijäljet. Kaikki tämä eroaa jyrkästi siitä kuvasta mikä on luettavissa Torinon käärinliinalta. Mikäli jälkimmäistä väitetään hänen työkseen, täytyy kyetä selittämään nämä poikkeavat epäkohdat vakuuttavin perustein.

Torinon käärinliina ei ole maalaus. Vuosikymmenien ajan sille tehdyt lukemattomat testit, lukuisten eri alojen asiantuntijoiden tutkimukset ynnä muut analyysit ovat aivan epäämättömästi voineet osoittaa, ettei sen vainajakuva pidä sisällään mitään kemiallisia, fotofluorisensia eikä muitakaan fyysisiä partikkeleita, jotka viittaisivat maalaukseen. Tältä pohjalta teoria Torinon käärinliinasta Giotton taidemaalaustyönä on vailla ja vastoin kaikkia tieteellisiä todisteita.

Väärennösteoriat syövät usein toinen toisensa. On tyypillistä, että raflaava uusi teoria Torinon käärinliinan syntymekanismista ja sen mahdollisesta tekijästä kumoaa edeltäjänsä yhtä tylysti kuin se pilkkaa uskovaisia, jotka pitävät sitä aitona. Tämä viimeisin yritys heittää huolettomasti roskakoriin mm. Da Vinci – teorian sekä Garlascellin vuonna 2009 esittämän mallinnoksen. Molemmat nämäkin ennättivät kansainvälisiin otsikoihin oikein hyvällä fanfaarilla.  Väärennös-teoreetikkojen keskinäinen solidaarisuus on aivan olematon käsite.

Populistista pseudotiedettä. Luciano Buson teos, jossa tämä uusi teoria on esitetty on vaatimaton kooltaan ja substanssiltaan. Sen bibliografisia tietoja on miltei mahdoton löytää edes italiankielisiltä internetsivuilta. Tämä on kovin epäsuhtaista siihen nähden, miten kansainvälinen media on tarttunut tähän syöttiin. Epäilyjä nousee kustantajasta ja monesta muustakin. Nämä merkit viittaavat köykäisesti rakennettuun markkinapakettiin, jossa tekijän yhtenä keskeisenä motiivina on edes lyhytaikainen julkisuus ja sen tuoma raha.

Mediamarkkinapolitiikka. Edellisen kanssa kihlautuu nykypäivänä auliisti yleinen media, jolle kaikki raflaavien, provokatiivisten ja härskienkin ideoiden esittäjät ja itsensä tykö tekevät tahot ovat ”tykinruokaa” eli halpaa käyttövoimaa rahan ansaitsemista varten. Niiden synnyttämä debatti jälkilämmittää yhtä kaikki samassa tarkoituksessa. Suuri yleisö, joka on yhä kykenemättömämpi ja tylsistyneempi sulattamaan kovin monimutkaista uutta tietoa, semminkinkään ettei itse tarvitsisi hankkia sitä lisää edes googlettamalla, ahmii hetken aikaa tätä populistista ”kerroshampurilaista” kunnes haluaa taas jotakin muuta. Sillä ei ole niin kovin väliä, miten paljon totuudellisuutta ne pitävät sisällään.

Mitä näet tässä musteläiskässä? Luciano Buson teoria on tosiasiassa sovellus konventionaalisen psykologian ”palikka”-testistä, jossa epäsymmetrisiä ja satunnaisia optisia merkkejä lukemalla muodostetaan mielikuvia. Niille on tyypillistä suuri vaihtelevuus tarkastelijasta riippuen. Toisin sanoen, kukin näkee mitä näkee, tai haluaa nähdä. Tämä ei ole lainkaan uutta Torinon käärinliinankaan tutkimuksessa. Mitä tulee Buson näkemiin lukumerkkeihin siellä täällä kangasta ja sen kuvahahmoa, on ehdottomasti enemmän järkeenkäypää pitää niitä aivan luonnollisen syntymisprosessiin jälkinä, olivatpa ne sitten pieniä verikuvioita, palojälkiä tai likatahroja.

Illuusio italialaistutkimuksen prestiisistä. Se, että katolisen kirkon keskus sijaitsee Roomassa, käärinliina Torinossa ja Italiassa ilmestyy eniten sitä koskevaa kirjallisuutta, ei tarkoita suinkaan sitä, että valtaosa italialaisista uskoisi sen aitouteen. Näin on voinut olla ennen, mutta ei enää pitkään aikaan nykyaikana. Mielipiteet sen aitous-väärennös – akselilla vaihtelevat lähes yhtä paljon kuin muuallakin. Esimerkiksi em. Garlascellin työryhmä oli ateistinen. Luciano Buso esittää kuitenkin merkilliseltä kuulostavan väitteen, että renessanssitaitelija Giotto olisi tehnyt aidon käärinliinan tilalle tämän väärennöksen. Aidon hän otaksuu tuhoutuneen ja että katolinen kirkko olisi tilannut häneltä sen ”kopion”. Tämä idea ja väite ei nojaa yhteenkään historialliseen tietoon eikä ohuimpaankaan asiasäikeeseen minkä sindonologia tuntee.

Fokus vs. kokonaistodistus. Nämä väärennösteoriat nojaavat kaikki hyvin keskitettyyn yhteen johtoajatukseen ja unohtavat jotakuinkin kaiken muun mitä Torinon käärinliinan tutkimus on nostanut esiin ja jotka helposti saattaisivat ne ampiaisten lailla kimppuun käyvien kiusallisten tosiasioiden pistelemiksi. Ne esiintyvät säihkyen näkyvillä kuin jäävuoren huippu, mutta joka kätkee yli 90% massastaan pinnan alle. Niinpä vaikkapa Oviedon hikiliina, joka on ollut varmuudella 600-luvulta lähtien Espanjassa ja jonka monitieteellinen tutkimus on voinut osoittaa kuuluneen samalle vainajalle kuin Torinon käärinliina, pakottaa kysymään missä oli Giotto di Bondone silloin kun se ”tehtiin”.

Torinon käärinliinan mahdollinen aitous on liian sietämätön ajatus monille. Tästä johtuen mikä hyvänsä uusi teoria, joka pyrkii sitä edes hieman horjuttamaan, saa aikaan julkisuudessa lähes lapsenomaista riehakkuutta ja ilkkumista nettipalstoilla. Media komppaa täysillä kaikkea tätä ja saa rahansa. Tämä reaktio vain on liian näkyvä ja kertoo paljon aikamme arvoista, prioriteeteista ja ajattelusta. Uskonnollisuus koetaan jotenkin pelottavaksi ja jos sen tueksi voidaan kantaa oikeita faktoja arkeologiasta ja vanhoista dokumenteista, hämmentyy moni enemmän kuin osaa arvatakaan. Torinon käärinliina on käsittämätön kokonaisuus ja tieteellinen mysteeri, mutta joka juuri uusimpien tieteellisten testien kautta on voitu ehdottomalla varmuudella osoittaa aidoiksi. Se ei jätä ketään kylmäksi.