Shroud of Turin Torinon käärinliina -teemanäyttelyn seminaari la 8.4.2017 klo 12-18
Torinon käärinliina -teemanäyttely 27.3.-17.4.2017
LehdistölleYhteystiedot
” Ranskalainen korjauskudonta (French Reweaving)”
Shroud of Turin - Main image

Torinon käärinliinan keskiaikainen paikkailu

Juha Hiltunen, 2010

Kuka hyvänsä saattaa helposti omin silmin todeta, että etenkin Torinon käärinliinan reunaosat ovat hyvin nuhruiset, leikellyt ja jopa rikkonaiset. Erityisen selvästi sen huomaa sillä puolella kangasta, jonka reunalla kulkee ns. sivukappale (sidestrip) ja jonka molemmissa päissä on aukileet (joiden takaa taustakangas paistaa). Tämä oli myös se ”yläreuna” josta kangasta kannateltiin aina näytöksissä. Kovakouraisin ote piti ottaa tämän pitkän lähes 4,5 metriä pitkän kankaan molemmista reunapäistä ja hieman sieltä vetääkin, jotta siinä oleva kuvajainen näyttäytyisi mahdollisimman hyvin vaakasuorassa. Kun Savoijit saivat käärinliinan omistukseensa 1453 he näyttivät sitä sadan vuoden kuluessa julkisesti lukemattomia kertoja, enemmän kuin luultavasti koskaan sen historian aikana. Mitä voimme tästä päätellä?

Ainakin sen, että kankaan yläreuna ja etenkin sen äärireunat joutuivat fyysisesti koville. Niin koville, että ne hapertuivat ja hajosivat. Savoijit antoivat jossain vaiheessa tämän arvokkaan kankaan korjattavaksi ja paikattavaksi. Renessanssiajalla arvotekstiilien korjaus oli huippuhienoa työtä. Niin hienoa, että etevimpiä tekniikoita kutsuttiin nimellä ”näkymätön korjaus” tai ”ranskalainen paikkauskudonta”. Tämä työ oli hidasta  pikkutarkkaa näpertelyä ja tietenkin hyvin kallista. Ainoastaan rikkailla aatelissuvuilla ja kirkoilla oli riittävästi varaa ja motivaatiota moiseen askarointiin. Savoijille Jeesuksen käärinliinan hienonhieno paikkaustyö oli suorastaan harras velvollisuus.

Tämä paikkaustyö on todellakin ollut niin taitavaa, että vasta nykyaikainen mikroskooppi on sen paljastanut. Niissä näkyvät lankojen liitoskohdat sekä erot alkuperäisosan ja liitososan välillä.  Tämä paikkakappale eroaa mm. hivenen erilaiselta kalanruototoimikastyypiltään pääosasta kangasta ja se sisältää matarapunaväriainetta, jota käytettiin ehosteena häivyttämään korjausalue näkyvistä. Matarapunaa ei käytetty Länsi-Euroopassa ennen 1400-lukua, joten tämä paikkaustyö on mitä todennäköisimmin tehty silloin kun käärinliina oli Savoijien omistuksessa.

Vuoden 1988 radiohiiliajoitusta varten käärinliinasta otettu näytekappale leikattiin keskeltä tuota paikkauskohtaa. Vuoden 2004 jälkeen lukuisat tieteelliset testit ovat voineet lahjomattomasti osoittaa, että tämä näyte ja paikkauskohta eroavat pääkankaasta aivan olennaisesti fyysisesti ja kemiallisesti. Yksi selvimmistä eroista on se, että siinä on mukana pieniä määriä puuvillakuituja, joita pääkankaassa ei ole lainkaan. Se sisältää 37% vaniliinia, joka ajoittaa sen keskiajalle, kun taas pääosassa kangasta vanillinia on alle 5% mikä vastaa parin tuhannen vuoden ikää.

Yksi sindonologian suuria kysymysmerkkejä onkin ollut se, miksi näytepalat leikattiin tällaisesta kohdasta ja josta tekstiiliekspertit olivat jopa etukäteen varoittaneet. Oliko tämä toimi tarkoituksellinen? Ainakin tieteellisessä typeryydessä se hakee vertaistaan. Onkin ironista, että skeptinen argumentaatio vetoaa edelleen siihen, että Vatikaani olisi jotenkin säädellyt tätä operaatiota ja varjelisi tiukasti sitä, ettei uutta ajoitustestiä liinalle lainkaan tehtäisi. Tässä pitääkin päinvastoin kysyä, voittiko lopulta liinan aitoutta vastustava tiedepiiri huutoäänestyksen niin, että maksimoitiin mahdollisuus keskiaikaiseen ajoitustulokseen ottamalla näyte juuri sieltä mikä näytti kaikkein nuhruisimmalta ja jota tiedettiin pidellyn kautta aikain eniten ja josta ekspertit vieläpä informoivat, että sitä on saatettu jopa paikkailla noilta kohdin. Käänteinen tarkoitushakuinen todistus oli siinä! Näin saattoi hyvinkin olla, sillä se nopeus millä tulos huudettiin maailmalle ennen vertaisarviointia kertoi intensiivisestä tarpeesta määrittää tämä kiistelty kangaskappale keskiaikaiseksi tuotokseksi. Yhtä jos toista muutakin ongelmallista Torinon käärinliinan radiohiiliajoitusta koskevaa on sittemmin ilmennyt niin, että sitä yleisesti kutsutaan jo kaikkien aikojen tieteelliseksi munaukseksi.